Pieni terveinen Katmandusta

Suurin piirtein sielun ja ruumiin voimissa palasimme Dharmashringa meditaatiokeskuksesta takaisin tahan meluiseen, saasteiseen ja kummalliseen Katmanduun. Kymmenen paivaa istuimme yksitoista tuntia paivassa meditaatiotyynylla ja kuka millaistenkin demonien, valaistuskokemusten, royhtaysten ja pierujen ja kovan tyon syovereissa painiskelikin, kurssilta poistui uskomatonta rauhaa ja onnea loistavia ihmisia. Vipassana-meditaatiokurssi jarjestetaan Suomessa ensi kesana. Suosittelen lampimasti ottamaan osaa. Jos ei muuta, niin voi ainakin suunnitella tarkasti tyynyllansa mita tekee, kun palaa Suomeen. Taisin olla vahan huono oppilas valissa.

Kymmen paivan hiljaisuuden jalkeen Katmandun melu ja intensiivisyys on liikaa. Lahdemme muutamaksi yoksi Buddhna nimiseen paikkaan Katmandun viereen vierailemaan paikallisessa stupassa (uskonnollinen torni, wow...) ja Kopanin kuuluisassa luostarissa. Sitten menemme takaisin Pokharaan hakemaan kamamme ja kuuntelemaan mita mielta Yeshe on meidan meditaatiokokemuksista. Pokharasta menemme Varanasiin ja sielta Dharamsalaan ja Delhista Moskovaan ja sitten tullaankin jo kotiin. Kummatkin olimme tunteneet vahvasti kurssilla, etta on aika lahtea kohti Suomea. Me kaivataan kotiin.

Kurssille osallistui noin kolmisenkymmenta westerneria ja vaikka kurssilla ei saanut puhua ollenkaan, jokainen tuntui kummallisen tutulta kurssin jalkeen. Paatimme sitten menna kurssimme paatteeksi yhdessa illalla syomaan Katmandun ravintolaan. Niin me yhdessa meditoitiin vakavasti kymmenen paivaa ja kelattiin elamamme edesta ja takaa, koitettiin ymmartaa sydamissamme mita Siddhartha onneton koitti ihmisille opettaa ja katsoimme kahdeksantena paivana toistemme onnettomia naamoja, kun kaikki halusimme kiiveta aidan yli ja karata kotia. Ja niin me illalla soimme itsemme ahkyyn, useimmat joivat itsensa tukevaan humalaan ja hoitivat haavoitettua sieluaan pyhalla savulla. Mutta poiketen tavallisesta baari-illasta kaikki puhuivat elamastaan, karsimyksistaan, meditaatiokokemuksistaan, Siddharthan opetuksista ja siita, miten voisi oikesti oppia elamaan myotatuntoisemmin ja rakastavammin. Tunnelma oli mahtava. Ilmassa leijui yhteinen ilo ja yhteinen valittaminen toisista. Se oli harvinaislaatuista ja jotakin, mita tulen miettimaan monesti tuntiessani elaman heittelevan.

Olen nyt lyhykainen, mutta toivon todellakin saavani aikaa viela kertoa enemman viime viikoista. Pokharasta on tulossa lisaa kuvia ja edellisiakin voisi jollakin tavalla kommentoida. Eli lehmat syo taalla pahvia. Tai no kaikkea mita saavat, sanomalehte, roskaa, jatteita ja sitten pistavat maaten keskelle tieta. Kaksi seuraavaa kuvaa ovat Holi-festivaalilta, jossa koko Nepali ja Intia kay vesisotaa punaisen, sinisen ja vihrean varin kanssa ja juovat itsensa hirveaan humalaan. Festivaali on yksinkertaisesti kevaan, ilon, sekoilun ja juomisen juhla. Ja minusta tuli poikatytto. Saapuessamme Dharmashringa keskukseen ihmettelin kun kukaan ei nayttanyt minulle huonetta ja jain ainoana tyttona poikien kanssa odottamaan vuoroani. Ne luulivat etta olen poika. Eika tama ole ainut tapaus. Sakundala sai yhtena paivana citizenship korttinsa ja siita piti sitten ottaa oikein ryhmapotretti. Nyt Sankundala voi avata tilin ja aanestaa. Ja yhtena paivanapa kaytiin hieman melomassa. Melottiin yhden ravintolan ja hotellin edessa varmaan kaksi tuntia ja Konsta ui ja uljasteli sukukalleuksiensa kanssa. Sitten lahtiessa huomattiin, etta ollaan koko aika paljasteltu taman ravintolan edessa. Hyvaa ruokahalua vaan, suomalaista uljasta gotletti atleettia tarjolla.

Voikaa hyvin! Me voimme oikein mainiosta. Hillittoman mainiosti, ollaanhan taas vapaita... Nahdaan kohta!

Eini