Lumbini

Eilinen kymmentuntinen bussimatkamme Pokharasta Lumbiniin oli varsin haikeamielinen matka. Ei sen takia, etta Pushkar matkatoimistossaan hieman kusetti meita ja myi sikahintaiset bussiliput paikallisessa romukasassa ja valehteli keston nelja tuntia pieleen tai sen takia, etta lahes koko matkan lampotila oli yli kolmenkymmenen ja Konsta ei mahtunut istumaan nepalilaiskokoisissa bussipenkeissa. Meista tuntui hirvealta jattaa buddhalainen keskus, Yeshe, Sonam perheineen ja Sakundala ja pojat taakse, puhumattakaan Karlasta ja Padamista, keskuksen kokista ja hanen englantilaisesta tyttoystavastaan. Yeshe sanoikin edellisena iltana, kun sanottiin lahtevamme, etta ei usko ennekuin oikeasti nakee sen. Meilla on nyt kaksi kotia. Toinen Suomessa ja toinen Nepalissa :)

Iltana ennen lahtoamme veimme Sakundalan ja pojat ulos syomaan. Sakundala on kokannut meille useampaan otteeseen tyopaivan paatteeksi dalbhatia, jota on sitten porukalla massytetty Sakundalan pienessa huoneessa. Kaytiin Be Happy ravintolassa syomassa ja ilta oli hirvittavan mukava. Tietysti olimme kaikki hieman haikeina lahdon takia, mutta taidettiinpa nauraa myos luvattoman paljon. Juoksin viela aterian jalkeen puhumaan viimeisen kerran Yeshen kanssa ja kaksi tuntia istuttiin Yeshen huoneen ulkopuolella katsellen tahtia ja miettien elamaa, kuolemaa, harjoitusta, Suomea, arkea, koulua, stressia, ystavia ja perhetta, kaikkea mihin olen menossa takaisin. Lopulta Yeshen oli mentava meditoimaan ja lepaamaan, mutta mina juoksin huoneeseeni ja itkin. Minulla tulee olemaan hirvittava ikava tuota pienta nauravaista munkkia, omaa opettajaani. Haluan takaisin Suomeen perheeni ja ystavieni luokse, jatkamaan opintojani ja elamaani, mutta Yeshen loppumatonta myotatuntoa ja viisaita neuvoja tulen kaipaamaan. Viela hetken kavelin ympari keskustamme, katselin pimeassa yossa gompaa ja pienia retriittihuoneita, pyorittelin hillittoman suurta ruokousmyllya ja pillitin lisaa. "Oh, you are going to miss this place..." huokaisi Yeshe ennen lahtoani. Mutta kaiken sen jalkeen mita olemme keskuksessa oppineet, kaiken sen jalkeen mita se on meile antanut, olisi typeryytta lahtea itkien, niimpa olimme aamulla varsin nauravaisia ja lauleskellen pakkasimme tavaramme, juoksimme taksiin ja hyppasimme bussiin. Arvalla vedettiin seuraava maaranpaa, ehka taas hieman seikkailuttaa. Kengurukyydissa mietiskelin Sonamin viimeisia sanoja: "Dont become nun too soon. There is all the time you need. Remember, there is no beginning and end." Lupasimme pysya Suomessa opintojemme loppuun ennenkuin tulemme takaisin :)

Viidakkovuorten, jyrkkien solien ja pittoreskien nepalilaiskylien maisema hiveli sarkevaa sieluamme matkalla kohti Intian ja Nepalin rajakaupunkia Sounalia. Kyyti oli kamalaa rytyytysta ja pomppimista ja kummasti tulee monesti mietittya kuolemaa naissa busseissa, kun kuski vetaa 60-70 km/h jyrkkaa vuorenrinnetta keskella tieta mutkaan, jossa ei ole mitaan nakyvyytta seinaman taakse. Mutta tukalaan ja polyiseen Sounaliin paastiin ja loydettiinpa bussi sielta Lumbiniinkin. Kaksi kuskia kavi jonkin ihme tappelun meista, mutta rauhottuivat, kun olimme kuin kuolleet makaroonit, emmeka tehneet mitaan elettakaan siirtyaksemme toiseen bussiin. Bussi tungettiin tupaten tayteen huutavia nepalilaisia, kuski aloitti toottailyn ja huutamisen paastakseen matkaan ja loi, tietysti, grammarin 100 desibeliin, etta matkustajilla on varmasti viihtyisaa Lumbiniin asti. 20 km ja matka kesti yli tunnin.

Lumbini paljastui uskomattoman pieneksi, yhden suuren nahtavyyden ymparille kyhatyksi pieneksi, polyiseksi ja tukalan kuumaksi kylaksi. Meidat jatettiin jonnekin ja otimme huoneen ensimmaisesta lodgesta mika vastaan tuli. Halpa ja viela tukalampi, kuin ilma ulkona. En vielakaan muista mika taman kylan nimi on, mutta tassa on yksi tie, jossa on kaksi hotellia, pari kauppaa, pari internetpaikkaa, pari ravintolaa, pari muuta kauppaa ja siinapa se. Autoja taalla ei juuri ajele, joten aika tuntuu pysahtyneelta. Se suuri nahtavyys Lumbinissa on Buddhan eli Siddhartha Gautaman syntymapaikka. Vaitetyn kohdan ymparille on rakennettu monen neliokilometrin suuruinen puisto/temppeli/luostari/museokompleksi. Lumbini on yksi maailman tarkempia pyhiinvaelluskohteita ja sen huomaa katsellessa nahtavyyskompleksia. Luostari tai temppeli on taalla jokaisesta tarkeasta buddhalaisesta maasta, Nepalista, Tiibetista, Kiinasta, Japanista, Burmasta, Thaimaasta ja jokaisella on oma ihmeellinen arkkitehtuurinsa. Talla hetkella taalla on varsin rauhallista, turisteja ei tunnu olevan paljon (en ihmettele, tama kuumuus on jarkyttava) ja kaikki paikat vaikuttavat varsin kuolleilta. Ihmeellista kylla, alueen ihmisista suurin osa on muslimeja ja ensimmaista kertaa elamassani osuin bussissa vastakkain taysin hunnutetun naisen kanssa. Pelastyin. Nainen muistutti enemman Darth Vaderia, kuin naista. Nainen oli kietoutunut taysin mustaan pitkaan kaapuun, jonka paalle oli puettu huppu. Hupusta riekkui naaman ylla musta kangas, joten naisesta ei nakynyt mitaan muuta kuin kadet ja jalat. Naita mustiin pukeutuneita kaapunaisia on taalla suhteellisen paljon. Miksi, oli suurin kysymykseni. Jollakin tapaa tunsin suurta myotatuntoa naista kohtaan, tietysti katson asiaa lansimaisen silmin, mutta tuntuisi kamalalta piileskella koko elamansa. Pitanee ottaa enemman asiasta selvaa, niin voisi ehka ymmartaa paremmin.

Paivat ovat siis kuumia ja paikka autio. Makaamme lahinna sangyssa, juomme litroittain vetta ja syomme valilla samosapiiraita. Ei voi mitaan, mutta tama kuumuus vie voimat aivan taysin. Ja Anna, tytto englannista, jonka kanssa eilen juttelimme, sanoi, etta Intiassa kuumuus on viela pahempi. Haaveilimme vierailevamme Bodh Gayassa, Varanasissa ja Sarnathissa ainakin ennen koneeseen nousua, mutta saa nahda ajaako kuumuus meidat nopeammin Suomeen. Palaamme residenssille ja jatkamme huohottamista. Loppuun viela kysymys, etta mitka on ilmat Suomessa. Meilla on vain kesavaatteita, mahdetaanko jaatya Helsinki-Vantaan kentalle?

Terveisia joka suuntaan ja hyvia vointeja! Nahdaan pian!

Eini ...jo kolme paivaa terveena, syon kuin porsas, otan hieman kiinni noita dieettipaivia :)