Kotona taas!

Nain paastiin takaisin Pokharaan Katmandun sumuista. Arki on melkoista hassakkaa talla hetkella, mina olen taas sairastanut yhden ripulin (en ole enaa edes laskuissa mukana kuinka monennen) ja minulle alkaa suoraan sanottuna kasvaa jorma otsaan taman sairastelun takia. Ihailen Konstan jarkkymattoman karsivallista asennetta minua ja elamaa kohtaan. Vaikka kuinka olen veemainen akka kieriskellessani sangyssa ja valittaen ja vinkuen mahaani, se vain hymyileepi ja jos oikein menee pahaksi, lahtee Busy Beehen kaljalle raataamaan nepalilaisten bandikundien kanssa. Ja jos se on itse sairas, se vaan makaa hiljaa sangyssa ja pelailee tietokoneella. Tottahan se on, omaa oloaanhan silla vain pahentaa, kun valittaa eika vain hyvaksy kohtaloaan. Ja hieman kylla muidenkin.

Ja sitten on tama meidan pelastuslapsi. Katmandussa hotellille ilmestyi yksi paiva pienen pieni rotan nakoinen ja kokoinen koiranpentu. Se tuli tekemaan kuolemaa hotellin ovelle. Paiva ja yo Konstan kanssa ihmeteltiin tuota pienta onnetonta raatoa ja mietittiin miksi me Dharmaa opiskellaan, jos ei sita kaytannossa toteuteta. Illalla sitten Konsta sanoi, etta jos se koira on viela aamulla siella ovella, me otetaan se huostaan. Niin meista tuli vanhempia. Musa eli Rotta on koiran nimi ja nyt se kulkee meidan mukana. Kavimme elainlaakarilla hakemassa sille matolaaketta, vitamiinia ja kipulaaketta ja nyt se alkaa olemaan jo paljon virkeampi pieni koiran tekele. Han karsii vain madoista ja pahasta aliravitsemuksesta. Luonteeltaan herra on niin kiltti, etta yllattaa meidat joka paiva. Kaikki toimenpiteet se ottaa vastaan urheasti, seuraa meita kiltisti joka paikkaan ja ottaa oman paikkansa kun pitaa odottaa. Han on variltaan musta ja pinserin kokoinen ja nakoinen. Kovasti koitimme hoitaa sita Suomeen mukaamme, mutta lainsaadanto on niin tiukka ja meidan aikataulullemme mahdoton, etta meidan taytyy loytaa sille koti taalta. Olemme niin kovin jo kiintyneita siihen, etta tiukkaa tekee, mutta ehka nain on koirallekin parempi. Mutta on se niin hieno koira, etta voi kun voisi mukaamme tulla... Tsekkaamme viela Ruotsin lainsaadannon, jos tultaisiin sita kautta, niin ehkapa koirakin voisi tulla mukana :)

Muutenpa ei elamamme mitaan ihmeellista. Lentolippuja pitaisi varailla ja hoidella viela muutama juttu taalla Pokharassa. Yksi operaatio olisi Santosh, Sakundalan poika, josta pitaisi olla kuvakin alempana. Santosh on jo kahdeksan eika ole paivaakaan kaynyt koulussa. Olemme hieman autelleet Santoshia taalla, hoitaneet silmatulehduksen ja nyt mietimme voisimmeko kustantaa Suomesta Santoshin koulunkaynnin. Taalla koulu maksaa noin 50 euroa kuukaudessa, mika olisi muutaman ihmisen kustantamana mitaton summa rahaa. Sakundalalle tama on kuitenkin pieni omaisuus. Koko perhe elaa pienessa huoneessa ja syo paivasta toiseen dal bhatia. Rahhaa ei yksinkertaisesti ole. Koitamme siis etsia sopivaa koulua ja tehda sopimuksen keskuksen kanssa rahan lahettamisesta ja muista kaytannon kuluista. Toivotaan menestysta operaatiolle. Kun paasisi tasta ripulista eroon, niin voisi taas toimia normaalisti. Tanaan olen kylla syonyt ja ruokakin on viela sisalla. Peukut ja varpaat pystyyn.

Siksipa siis Santoshista kirjoitin, koska kyselisin, olisiko Suomen paassa halukkaita ihmisia osallistumaan kuukausittain pienella summalla Santoshin sponssaamiseen. Poika on hirvittavan fiksu ja kaikin puolin mukava. Talla hetkella pitaa huolta paivittain aamusta iltaan pikkuveljestaan ja auttaa aitiaan kotiaskareissa. Putoaisi yksi kivi sydamelta, jos Santosh koulupaikkansa saisi, taalla kun on niin hyvat mahdollisuudet hankkia itselleen myos se toinen elamantyyli. Pojat polttelevat pikkupojasta hasista ja myyvat sita ja muuta sontaa tyhmille turisteille. Onneksi Saku on sen verran tomera tati, etta ainakin viela poika on hyvassa kurissa. Ilmoitelkaa, jos olette kiinnostuneita. Meilla on hyvat yhteydet keskukseen, joten Santoshilta saa jatkuvasti kuulumisia (Santosh rakastaa Konstaa :) ja Yeshe ja Sonam ovat luvanneet pitaa huolen, etta rahat menevat oikeaan osoitteeseen, eli suoraan koululle.

Tallaisia kuulumisia meiltapain. Teita on jo kovasti ikava ja toivottavasti pian paastaan matkaan kohti kotia. Taalla alkaa olla aika tukalan kuuma, vie voimat paivisin aivan kokonaan. Sitten vain katsellaan elokuvia ja kuunnellaan musiikkia ja maataan makarooneina sangyssa. Terveisia kaikille oikein paljon ja mukavia kevathetkia ulkosalla ;) !

Toivotteleepi Eini