Arkea Katmandussa

Ilta alkaa jo laskeutumaan Katmandun harmaan taivaan taakse. Olemme taas saasteiden keskella ja musta raka on palannut osaksi arkeani. Herasimme aamulla varsin mahtipontisesti ja jopa saikahtaen viereisella kadulla soittavan orkesterin musiikkiin. Taas joku meni naimisiin Katmandussa. Talla haat ovat kuin karnevaalit. Koko kaupunkin kuulee varmasti, jos joku menee naimisiin. Morsian kuljetetaan talolle ja oletettavasti myos vihkimispaikkaan samantapaisella autolla, kuin Suomessa, mutta morsian kulkee saattueessa, jossa ensimmaisena menee karnevaaliorkesteri noin viiden torvisoittajan ja lyomasoittajan kera. Musiikki on varsin rytmikasta ja mukaansatempaavaa ja saa mielen heti juhlatuulelle. Orkesterin perassa tulee morsiusauto ja loput suvusta kauniine intialaisine pukuineen ja smokkeineen.

Herasimme sitten tahan kovaan pauhuun ja musiikki oli niin mukaansatempaavaa, etta juoksimme yopoksyt ja bokserit muassamme katolle tanssimaan. Aurinko paistoi lampimasti ja mieli oli heti aamusta varsin iloluontoinen. Nauratti, mina naytan ihan hamppupummilta haisevine rastoineni ja Konsta alkaa muistuttamaan saksalaista yhden tahden pornotahtea. Silla on kohti taivasta kasvava blondi karvakypara ja gunterviikset, tosin harmillista kylla viikset lahtivat aamulla. Noh, me tanssimma ja iloitsimma elamasta oikein kunnolla. Meilla oli myos tanaan pyykkipaiva. Ei ole pesukonetta, eika aitia pesemassa, joten eikun nyrkille vesihanan aareen. Tapahtuma oli loppujen lopuksi erittain miellyttava. Hoidimme pyykkimme taas kerran ihastuttavalla katollamme. Konsta lainasi Doran kaijutinta ja huudatimme The Planet Smashersia, I walk the linea ja Morcheebaa ja lauloimme kovaa, korkealta ja epavireisesti kyykkien sankkojemme vieressa. Tanssia piti taas valista ja saimme ihmettelevan ja nauravan yleison hostellin siivoajista. Se oli mukavata ja taas kerran yksi arkisen ihana ja kaunis hetki elamassa.

Eilenpa satuimme myos kavasemaan toisessa kaupungissa kavelemalla, tosin se selvisi meille vasta myohemmin. Lahdimme aamulla tutustumaan Patan nimiseen alueeseen Katmandun laitamilla. Matkaa sinne oli noin viisi kilometria, joten ajattelimme kavella sinne ja takaisin. Patan me lopulta loydettiin, vaikka monta kertaa meilla ei ollut aavistustakaan missa olemme. Katmandun kadut eivat ole mitaan highwayta, vaan pienia, kiemuraisia ja mutaisiapolkuja, joita pitkin autot, mopot, skootterit, polkupyorat, riksat ja kaikenkokoiset ihmiset kulkevat. Joka paikka on populaa pullollaan ja erityisesti tuntuu, etta joka paiva on jossakin jonkin sortin juhla menossa. Minusta Katmandua voi kuvailla aika hyvin, jos ajattelee sen olevan todella suurelle alueelle levittaytynyt maalaiskyla. Lopulta ylitimme haisevan noron, jonka on tarkoitus muistuttaa jokea ja saavuimme Pataniin. Olemme ihastuneet suunnattomasti kaduilla myytaviin uppopaistettuihin lettuihin ja piiraisiin ja istuimme pienen pieneen myymalaan, jonka perhe leipoi naita herkkuja. Massyttelimme aikamme ja kuin sattumalta satuimme samalla tapaamaan koko perheen ja tutustumaankin hieman. Piiraat maksavat naissa kojuissa yhdesta viiteen SENTTIA, joten budjetti ei kuormitu, maha kyllakin. Perheen tyttarella oli pieni poika. Voi miten kaunis, suuren suuret mustat silmat ja pitkat ripset, pulleat ruusuhuulet ja kihara tumma tukka. Molemmissa korvissa napotti piene kultarenkaat ja samoten toisessa nilkassa. Poika oli varsin kiinnostunut meista valkonaamoista ja lopulta lahtiessamme kaupasta saimme jokainen suukon talta pojalta. Tama oli ehka elamani suloisin suukko. Pienen pienet ruusuhuulet torollaan odottamassa suukkoa.

Patan oli hyvin elavainen ja kaunis alue pienine kujineen ja lymyavine temppeleineen. Loppujen lopuksi kiinnostavin seikka Patanissa oli se, etta turistin taytyy maksaa paastakseen kavelemaan kaupunkiin. Kaupunki johon on paasymaksy! Emme me tata tienneet ennenkuin poliisit Patanin kuuluisimmalla aukiolla tulivat paasylippuja kyselemaan. En todellakaan asiasta tiennyt enka aikonut maksaa 200 rupiaa kadulla kavelysta, joten anime-silmat peliin ja surkea selitys, kuinka emme tienneet ja kuinka meilla ei ole kuin 50 rupiaa mukanamme. Ei ne meilta loppujen lopuksi mitaan ottaneet, mutta lahettivat kiiruusti takaisin Thameliin, alueelle, josta tulimme. Se siita sitten, en taida menna uudestaa Pataniin. Tai ehka pummilla joku paiva valtellen poliiseja.

Kaiken kaikkiaan elama Katmandussa on turhankin ihanaa. Saat herata lampimaan aamuun ja ihmisten ja elainten meuhkaamiseen kaduilla, parhaimmassa tapauksessa orkesteriin. Otat suihkun hostellin katolla ja kuivailet itseasi aurinkotuolilla katsellen yli kaupungin. Syot halvalla tulista ja mausteita nepalilaista ruokaa ravintolassa, koska ruoan itse tekeminen tulee kalliimmaksi ja vietat paivan kavellen kaupungissa, jossa aina tapahtuu jotain. Illalla auringon laskiessa kaupunkin muuttuu yha kauniimmaksi loistavine valoineen ja pienine kujineen. Illan voi lopettaa polttaen pienta nuotiota katolla ja ihaillen tahtia ja nukahtavaa kaupunkia. On todella hankala kaivata arkeaan. Toivoisin kuitenkin, etta loytaisimme viela niita vapaaehtoistoita. On vaikea katsella kurjuutta silmasta silmaan joka paiva tekematta asialle yhtaan mitaan. Tosin koitamme ruokkia yhta koyhaa ja vaatimatonta miesta laheisella temppelilla. Han erosi muista kerjaajista suuresti istumalla vain hiljaa kankaan alla Buddhapatsaan varjossa ja valtellen ihmisten katseita. Han hyvaksyi kuitenki Konstalta hedelmia, joten aattelimme, josko han ottaisin vastaan muutakin ruokaa. Hanen silmansa eivat ole ihan normaalit, joten epailen, josko han nakee kunnolla saatikka ollenkaan. Niin monta ihmista, joilla ei ole mitaan.

Paiva etenee ja alan tuntea nalkaa. Olen kyllakin tainnut vain menettaa ruokahaluani matkan aikana, vaikken ole yhtakaan mahatautia viela saanut. Mutta kylla linssidaal, riisi ja naanleipa aina kelpaa. Kuulin, etta Suomi on talla hetkella kylmentynyt entisestaan. Minusta on aina mukavaa Suomen pakkasilla polttaa kynttiloita kotona ja lukea hyvaa kirjaa monen viltin alla. Kokeilkaa tekin. Tai sitten voi vapaaehtoisesti torottaa ulkona nipistelevassa, mutta kaunissa pakkasilmassa. Tai tuijottaa televisiota tai kaivaa nenaa. Miten vaan. Nahdaan taas, terveisia!

Eini