Pokharan kuningaskalastaja

This day is a special day,
It is yours.
Yesterday slipped away
It cannot be filled with more meaning.
About tomorrow nothing is known.
But this day, today, is yours,
Make use of it.
Today you can make somebody happy.
Today you can help another.
This day is a special day,
It is yours. /Indian poem

Tanaan mina olen nahnyt elamani ensimmaisen kuningaskalastajan. Kavelin aamulla parin kilometrin paahan keskuksestamme istumaan suuren riisipeltojen tayttaman lahden laidalle. Tama paiva on Pokharassa puolipilvinen, on kuin aurinko paistaisi sumun takaa, lampimasti kuitenkin. Aamu oli utuinen ja painostava ja paatin hieman tarkastella lintuja. Vesipuhvelit laahustivat hitaasti pelloilla ja ihmettelivat aika ajoittain istujaa. Vesipuhveleiden ymparilla pyorivat vitivalkoiset korpin kokoiset haikaraa muistuttavat linnut. Sammakoiden perassa ne taitavat olla, jotka vesipuhveleiden tolskaaminen ajaa vedesta loikkaan. Kauempana pellosta ui parvi tunnistamattomia vesilintuja, joiden seassa on aina monia mielenkiintoisia kahlaajia seka paikallisia lokkeja. Viereisessa puussa lensivat taitavasti vastarakkimaista poukkoilevaa lentoa sinisen mustat harakan kokoiset linnut. Heidan aantelynsa on kuin harakan ja variksen yhteissoitto ja kehon pituinen pyrsto haaroittunut ja kaartunut paistaan sivuille. Valilla paikalliset varikset tahi korpit, kumpia lienevat, naimpa naakkojakin, ajoivat vinkurapystot lentoon puustaan. Siihen se sitten ison mustan linnun poistuttua istui kala suussaan ja toinen lennahti hetken paasta viereen. Niin kaunis valkoisine rintoineen, lampiman ruskeine paineen ja turkoosinsinisine hohtavine selkineen! Luulen, etta eivat kuningaskalastajat taalla mitaan harvinaisia ole, mutta komean linnun nakeminen on aina, kuin paasisi kosketuksiin jumalolentojen kanssa. Kysykaa vaikka kunnon lintufanaatikoilta :)

Luontohetkeni eivat ole rajoittuneet ainoastaan Nepaliin. Eilen aamulla maatessani joogan jalkeen matollani, aivan yhtakkia mieleeni tulivat Puolangan korpisuot ja korpikuusikot ja isan ja aidin kanssa sinne tehdyt hillareissut. Kaippa taydellisen rentoutumisen tilassa ajauduin jonnekin, missa sielu ja ruumis ovat aina levanneet. Siina sitten mielessani makasin rahkasammalmattaalla haistellen suopursuja ja suon kosteaa lemua. Taustalla ei kuulunut mitaan muuta kuin hiljainen tuuli ja kapustarinnan huuto. Se oli sinisen varinen hetki taynna suloista kaipuuta omiin metsiin. Suon laidassa, korpikuusen alla, morrimoykyn vieressa on aina ollut hyva tuumata. Paasenkin sitten kauneimpaan aikaan taas metsaan samoilemaan, juuri kesan noustessa rehevana kukkaan!

Meidan vierailumme Pokharassa nayttaa venyvan entisestaan, Konsta taisi siita jo mainitakin. Bodh Gayaan siirrymme vasta kuun puolessa valissa, ennen kuudettatoista paivaa. Elamamme alkaa olla varsin arkista. Heraamme ja menemme nukkumaan samaan aikaan, syomme samaan aikaan samoissa paikoissa ja hoidamme suurin piirtein samat rutiinit paivasta toiseen. Kun ei ole liikaa rahaa ja ainoastaan aikaa, elama asettuu helposti uomiinsa. Kirjoja kulutamme ihan kasittamatonta tahtia ja elamaansa on aikaa todellakin pohdiskella kulmasta jos toisesta. Itselleni tama tekee niin hyvaa. Kaikki minua hiemankaan tuntevat lienevat olevan samaa mielta... Onneksi Yeshe ja Konsta tekevat hyvaa tyota tolkuttaessaan paivasta toiseen minulle oman ajan arvosta ja rentoutumisen ja kiirettomyyden merkityksesta. Eikohan ne saa aivoni pestya takaisin tuloon mennessa :) Konsta on aloittanut piirtamaan ihan uudella innolla, yhdessa aina hihitellaan uusille sarjakuvien hahmoille ja juonikaanteille. Ja uusi rakas harrastuksemme on huonojen mustalaisvitsien keksiminen, 2Much poikabandille kun ollaan naurettu jo viikko. Mulla kun ei ole huumorintajua ja Konstalla kieroutunut, ne ovat sikamaisen ala-arvoisia vitseja.

Lopuksi teen viela pienia kielikorjauksia. Huomasin, etta olen taas kirjoittanut nimia ja paikkoja hapeallisen vaarin. Asumme siis talla hetkella Ganden Yiga Chozin Buddhist Centerissa ja opettajamme on Van. Losang Yeshe. Jefe oli jo aikaa kaukaa haettu... Noh, nain ne oikein tavataan. Hirvittavan hyvin voimme, joten aidit voivat huokaista taas viikoksi helpotuksesta. Ja kylla me taalta takaisin hiljotellen tullaan, kylla te kerkeette meidan marmatukseen taas kyllastya. Toivotan tuhannen kerran sita kaunista kevatta, teille sita niin toivon ja terveisia joka suuntaan!

Halin kera, Eini