Kengurukyydilla Katmanduun

Istun ilmaisen internetin aaressa Katmandussa kuunnellen samalla suunnatonta torvi- ja orkesterimusiikkimelua kadulta. Joku menee juuri naimisiin ja sellaisella volyymilla, etta koko Katmandu varmasti kuulee. Konsta juoksi katsomaan, mutta mina nyt istun kiinni netissa, vaikka kuulostaa ihan pirun hienolta...

Matka Lhasasta Katmanduun oli varmasti hienoin siirtymiskokemus talle reissulle! 800 km matka tehtiin siis bussilla ja kesti Katmanduun saakka yhteensa noin 30 tuntia. Yksi yo vietettiin Chengmussa, Kiinan ja Nepalin rajalla. Bussi oli pienoinen ja matkustajia oli ainoastaan muistaakseni yhdeksan kappaletta. Muutama tiibetilainen levean hymyn ja korean olemuksensa kanssa nousi mukaan pienista kylista ja kaupungeista matkan varrelta. Lhasasta Shigatseen, noin 300 km lounaaseen, saimme viela ajaa paallystettya tieta mahtavien vuoristojen valissa, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Seurasimme Lhasa-jokea joen muodostamassa laaksossa, kiemurrellen vuorenrinteiden kielekkeilla, valilla ylittaen joen toiselle puolelle ja jatkaen kaarmetieta. Shigatsessa pysahdyimme syomaan ja ostamaan ruokaa. Kaupunki oli noin Oulun kokoinen, tosin Oulussa lehmat eivat ela kauppojen ulkopuolella ja ihmiset keraanny rinkeihin kadulle kasitteleman jakkien lihaa. Shigatsesta jatkoimme edelleen lounaaseen pysahtyen seuraavan kerran illalla pienessa Tingrin kylassa. Kylan raitti oli noin 500 m pitka ja auringon laskiessa ja pimeyden saapuessa nautime paistettua riisia pienenen pienessa ravintolassa, joka muistutti ehka enemman kotoista keittiota. Sahkot sammuivat aina valissa, mutta ruoka oli hyvaa ja sita oli ehka hieman liikaakin ja jatkoimme kyllaisina matkaa. Mita lahemmas Chengmua saavuimme, sita onnettomammaksi kavi tie ja keli. Lopulta vedimme keskella yota pienen pienta hiekkatieta tiheasa sumussa. Tie oli ehka viisi metria levea ja niin moykkyinen, etta sai tosissaan valissa pidella etupenkista kiinni pysyakseen kyydissa. Rymina oli mahtava ja matkaa tehtiin lopulta noin 30 kilometria tunnissa.

Kuitenkin saavuimme Chengmuun lopulta kahden aikaan yolla ja horroksessa kommimme hostelliin nukkumaan. Olin viela valvonut edellisen yon Alejandron kanssa kuuta Lhasassa hostellimme katolla, joten olin aivan lopussa. Tosiaan, keksimme pystyttaa teltan hostellin katolle ja nukkua siella viimeisen yon, koska kuutamo oli taysi ja uskomattoman kaunis ja molemmat mieleltaan liian levottomia nukkumaan. Siella turistiin lapi lampaannahkan alla kaikki maailman asiat ja koettiin sita mahtavaa ymmarryksen tunnetta. Kerrassaan unohtumaton yo. Mutta takaisin Chengmuun. Aamulla heratessamme naimme ymparillamme kerrassaan kauniin kaupungin. Chengmu on rakennettu todella jyrkalle vuorenrinteelle. Kasvillisuus alkaa muistuttamaan subtropiikkia ja kaupungin lapi virtaa vesiputous laskien lopulta kaupungin alla olevalta kielekkeelta alas kymmenia ja kymmenia metreja. Paikka naytti paratiisilta, kostea ilmasto, vehrea metsa, sumuinen vesiputous ja hymyilevaisia ihmisia kylanraitilla, joka kiemurtelee lapi kaupungin. Mentava oli, vaikka houkutus oli suuri jaada Chengmuun ja ylitimme taksilla rajan aina Nepalin puolelle saakka. Nepalin puolelta otimme jeepin Katmanduun ja toinen unohtumaton matka alkoi.

Jeeppia ajoi mukava nepalilainen mies. Katolle lastattiin ja kamat ja lahdettiin matkaan. Nepalin puolella tie ei muuttunut vasta kuin Katmandun lahimailla paallystetyksi, joten kyyti jatkui rymisevana, pomppuisena ja muutenkin hyvin aanekkaana. Torvea kaytetaan syystakin paljon. Koko matka rajalta Katmanduun on vuoristoa ja laskeutumista, joten torvi on oiva varoituskeino kielekkeisilla teilla. Liikennesaantoja ei juurikaan ole lukuunottamatta sita, etta ajat suurin piirtein tien vasemmalla puolella. Valilla peitimme kaikki silmamme, koska olimme todellakin monta kertaa ajaa kolarin vastaantulevan kaistalla, mutta ihmiset osaa kaytaa jarruja ja pienen jumin jalkeen matka jatkuu. Ja kuski vain nauroi meille herkkiksille... Katmandu me kuitenkin loydettiin ja lopulta myos hostellimme, jonka kiinalainen ystavamme Dora oli meille jo ystavallisesti valmiiksi katsastanut. Dora on kova mimmi. Paattavainen, jarjestelmallinen ja antaa kovan henkisen potkun munille, jos joku yrittaa kieroilla saadakseen lisarahaa tai muuta hyotya matkaajista. Oli niin ihana ja helppo matkustaa taman rautamimmin kanssa. Lisaksi seurueessamme on Lee ja Wang Jun, kaksi kiinalaista miesta.

Oih, nyt joudutte lukemaan imelaa tekstia, koska olen suunnattoman ensirakkauden vallassa. Katmandu on eh, miten sen sanoisin, ihan kuin elama itse niina kaikkein suloisempina hetkina. Taynna sita kaikkea, mita siihen kuuluu, surua, myotatuntoa ja haikeutta, huumoria, riemua ja naurua, mystiikkaa, ennalta-arvaamattomuutta ja kiehtoo kaikesta hulluudesta huolimatta niin pirusti. No, yritys tuo oli ainakin... Kartalla voi heittaa hostellin katolle paskovia puluja, koska tiet ovat niin kiemuraisia ja pienia ja sekavia, etta katsoin parhaaksi vain opetella kokemuksella kaupungin kaavaa. Ja ne kadut ovat niin taynna elamaa ja kaikkea erilaista ja ihmeellista. Pitaa katsastaa aina pieni patka kerralaan, ettei vallan mene paa sekaisin. Ihmiset muistuttavat paljon enemman intialaisia kuin kiinalaisia ja hindulaisuuden vaikutus nakyy joka paikassa. Toki buddhalaisia on taalla viela paljon, onhan Nepal Siddhartha Gautaman kotimaa ja Buddhan elaman keskeisten kaanteiden tapahtumapaikka. Melkoinen mikstuuri tama kaiken kaikkiaan on, kansoja on Tiibetista, Kiinasta, Intiasta ja Nepalista. Ilma on huomattavasti lampimampi, kuin Tiibetissa, yolla ei enaa tarvitse katsella nukahtaessaan hengityksensa huurua ja herata kylmaan. Ehkapa paasen rakanokastanikin eroon Katmandussa. Koyhyytta ja kurjuutta taalta loytyy huomattavassa maarin enemman kuin Kiinasta. Eilen ihmetellessamme kaupunkia huomasin yhdella torilla pienen viiden lapsen ryhman, jotka olivat yksin siina koko illan ilman kenenkaan aikuisen hoivaa. Lapset olivat ehka enintaan kahden-kolmen vuoden ikaisia ja leikkivat pienella pahvilaatikolla. Yhdella lapsista ei ollut edes housuja jalassa, siina ne likaisina ja avojaloin leikkivat ja varmaan koittivat pitaa toisistaan huolta. Kaksi-kolmevuotiaat lapset! Kaikista paras tapa Lonely Planetin mukaan on antaa lahjoituksia ja rahaa organisaatioille, jotka tekevat lasten ja huono-osaisten hyvaksi tyota, mikali haluat auttaa. Rahan antaminen opettaa vaaranlaista tapaa selvita ja kahden kadulla vastaan tulevan pikkupojan mukaan lisaa ongelmia muutenkin. He sanoivat, etta mikali haluat auttaa, osta heidan pikkusiskolleen maitoa, mutta jos annat rahaa, isommat pojat huomaavat sen, tulevat ja pieksavat saadakseen rahat. Paljon isoja ja mietityttavia asioita.

Mutta jotain iloistakin loysin eilisen kavelymme aikana. VEGAANINEN INTIALAINEN KASVISRUOKARAVINTOLA!!! Pieni kyltti muutenkin sekavan kadun kulmassa, nyt olen tainnut saada puhdisettua negatiivisen karmani, mita tulee kasvisravintoloihin :) Sinnehan mina sitten lempeasti pakotin koko porukan syomaan (olisitte nahneet Leen naaman kun se huomasi, ettei mistaan saa lihaa, kiinalaisille kasvissyonti todellakin on outo juttu ja Lee on vanhempi mies). Ruoka oli herkullista, takuu vegaanista ja intialainen omistaja uskomattoman ystavallinen. Han kertoi, etta paikka on ainoita vegaanisia koko Nepalissa (hmm...) ja ettei se nauti kovin suurta paikallisten suosiota. Hanella oli hyvia yhteyksia vapaaehtoistyota jarjestaviin tahoihin ja lupasinkin jututtaa hanta uudemman kerran tasta aiheesta. Tetenkin aion muutenkin kayda joka paiva siella syomassa, ihan tukemisen vuoksikin. Ja ruoka on noin 50 senttia kerralta. Hostellimme on myos ihastuttava. Se on kiinalaisten omistama ja asumme hostellin katolla olevassa dormissa. Yksi yo maksa yhden euron. Vieressa meilla on suuren suuri kattoparveke taynna kasveja ja aurinkotuoleja, joissa lotkotella. Katolta naemme pitkalle kaupungin ylle. Ensi yoksi ajattelin ripustaa katolle riippumattoni ja nukkua siina. Minulla oli myos mahdollisuus ensimmaista kertaa pariin viikkoon tehda joogaa auringon noustessa hostellin katolla. Empa sano mitaan, koska en osaa. Liian kaunista.

Pieni ensimaku Katmanduun. Mina alan odotella kulttuurishokkia ja Konsta voisi lisailla tanne hieman kuvia. Taidan lahtea lounaalle intialaisen miehen luokse kasvisravintolaan. Voikaa hyvin ja lahetelkaa terveisia kevaan etenemisesta.

Toivotteleepi, Eini