Chengdu, lay back- city

Huomenta! Vaikka kello blogissa nayttaakin jotakin aamuyon aikaa, fiksut varmaan jo tietavatkin, etta taalla on jo "oikea" aamu. Tietokone on aina vallattu illalla, joten teinpa temput ja herasin aikaisin kirjoittamaan viesteja ja blogia. Saavuimme Chengduun jo viime torstaina, mutta Chengdun rento ote taisi tarttua heti jaseniin ja paivat vaan vierivat, vaikka emme ole tehneet paljon mitaan kovinkaan ihmeellista.

Chengdu sijaitsee jo sen verran etelaisessa Kiinassa, etta saavuimme subtrooppiselle vyohykkeelle. Ilma on huomattavasti kosteampaa ja kaikki ymparilla vihertaa. Tuntui ihanalta nahda taas vihreita puita ja hengittaa hieman lampimampaa ilmaa. Tienvierukset kasvavat palmuja ja muita kasveja mita Suomessa ihailen vain kasvitieteellisella puutarhalla ja parvekkeiden ja pielustojen vehreys on minulle todella mieleen. Parvekkeet ovat muutenkin mielenkiintoisia tarkastella. Olen loytanyt sielta vaikka mita ihanaa, kuten puutarhallisen kasveja, kaikenmaailman rakennustavaraa, vaatteita kuivumassa, ruukkuja, huonekaluja, kanoja, kissoja, parveke taitaa olla kiinalaisille varasto ja elaintila. Chengdu on kaupunkina muuten paljon modernimpi, siistimpi ja uskallampa sanoa, etta vauraampi, kuin Xi'an. Pilvenpiirtajia on runsaasti, uusia kauppakeskuksia, shoppailukatuja, tama todella muistuttaa metropolia, vaikka asukkaita on vahemman, noin nelja miljoonaa, kuin Xi'anissa. Xi'an on tunnettu historiasta, Chengdu relaamisesta. On hammastyttavaa, miten kaupungit ja provinssit Kiinassa eroavat toisistaan tavoiltaan ja vauraudeltaan. Miettiessa Kiinan suurta kokoa, se kuitenkin alkaa tuntua ihan jarkevalta.

Tietylla tavalla Kiina on ollut minulle hyvin positiivinen yllatys. Taman piti olla vain lapikulkumaa, mutta kaikki tama kummallinen vastakkaisuus Suomeen ja lanteen on todella viehattavaa. Taalla on myos hyvin helppoa ja turvallista lansimaalaisen tyhman turistin olla ja kulkea ja mahdollisuuksia on miljoonia. Kovin moni matkustajista opettaa taalla englantia ja elaa ja matkustaa sen turvin. Pekingin olympialaisten takia kaikki haluavat petrata englanninnkielen taitoaan. Opettajiksi paasevat myos sellaiset, joiden aidinkieli englanti ei ole ja voinpa myontaa, etta ajatus on varsin houkutteleva. Itsekin olen keskittynyt Kiinassa nimenomaan englanninkielen petraamiseen puhumisessa ja lukemisessa, mutta vaistamatta aina oppii hitusen kiinaakin. Kieli on mielenkiintoinen ja vaikea, mita olen asiasta sita opiskelevien kanssa keskustellut, mutta jo puolessa vuodessa voi saada aikaan hammastyttaavia tuloksia. Huonetoverimme Sven ja Marco Saksasta molemmat puhuvat sujuvasti paivittaisissa tilanteissa puolen vuoden opiskelun jalkeen.

Sven ja Marco, molemmat mahtavia tyyppeja. Erityisesti olen nauttinut keskustella Svenin kanssa. Sven opiskelee filosofiaa ja on viehattynyt meditaatiosta ja samoista kummallisista kysymyksista, mita mielessa tulee pyoriteltya ehka liiankin usein. Mita tulee kommunikaatioon ja ystavyyden solmimiseen kiinalaisten kanssa, tassa tulee esille yksi ero kotimaan ja Kiinan valilla. Kiinalaiset hyvin hyvin harvoin avautuvat kertomaan oikeista mielipiteistaan ja tunteistaan saatikka sitten ongelmistaan tai vaikeista elamantilanteista. Mita Sven on kertonut, usein saa kuulla kiinalaistelta kymmenen minuutin keskustelun jalkeen, etta olet paras ystavani. Se tuntuu hieman kummalliselta, jos kasittaa ystavyyden hieman syvemmalla tasolla. Mutta ystavyytta se eittamatta on, vain hieman erilaista. Muutenkin suomalainen tapa sanoa asiat, hyvat ja huonot, suoraan ja avoimesti, on jotakin, mita kaipaan.

Pitanee lopuksi myos hieman kertoa mita on tapahtunut viime paivina. Noh olemme nukkuneet, syoneet ja rupatelleet ihmisten kanssa. Itse kiersin yhtena aamuina katselemassa kaupungin nahtavyyksi, jokaiselle Kiinalaiselle kaupungille pakollisen Mao-patsaan, Tianfu-aukion, kauniin Peoples parkin, Cultures parkin ja taolaisen Green Rham temppelin ja suurimman ostoskadun. Green Rham temppeli oli varsin viehattava, taolainen tyyli (tai no tarkemmin Tang-dynastian aikainen tyyli) rakentaa on koristeellisempaa, kuin monissa buddhalaisissa temppeleissa nahtava tyyli. Taolaiset munkit ovat myos hauskoja katsella mustine nutturoineen ja nauravine naamoineen. Tulipa mieleeni yksi hauska kauppareissu, joka hieman muutti kasitystani buddhalaisten munkkine askeettisesta ja tarksta elamasta. Kuivattuja banaanilastuja etsiessani, nain kahden nauravaisen ja lihavan buddhalaismunkin tulevan rupatellen kauppaan ja molemmat lastasivat hirvittavat massyt mukaansa! Pusseja pahkinoita, kuivattuja hedelmia, karkkia ja sipsia! Sinne ne varmaan omaan luostarihuoneeseen lukkiutuivat massyjensa kanssa, ottivat sangylla mukavan asennon ja rupesivat kertaamaan pyhia kirjoituksiaan :) Jaksan ikuisesti nauraa edelliselle mielikuvalle. Noh onhan heidan herransa Buddhakin varsin iloluontoisen lossykan nakoinen, kun patsaita Buddhasta katselee, lienee hanella sen verran huumorintajua.

Suurella porukalla testasimme myos viereisen Wenshu temppelin ja luostarin kasvisravintolan yksi paiva. Ruoka oli kasittamattoman hyvaa! Potuista tehtya valekalaa, parsakaalia, Japanilaista makeaa tofua, tulisempaa valelihaa ja riisia ja teeta. Nam. Sielu ja ruumis nauttivat suuresti! Temppelialue itsessaan oli myos odotetusti todella kaunis. Aina ne ovat.

Eilen sitten koitimme hieman tehda jotakin turismin eteen ja Svenin ja Marcon houkuttelemina lahdimme heidan kanssaa Leshaniin katsomaan 71 m korkeaa Grand Buddhaa. Leshan on noin 130 km Chengdusta lanteen ja bussilla matkaan lahdimme. Mukanamme oli myos aivan ihastuttava kiinalainen tytto "Chen". Heidan oikeat nimensa ovat aina niin vaikeita meille lausua, etta tanaan meilla on tarkoitus antaa hanelle englanninkielinen nimi, jolla voimme hanta kutsua, mika on hyvin tyypillista Kiinassa. Ajattelimme ehdotta Junea. Tuntuu hieman kummalta, oma nimi on kuitenkin oma nimi... Chen tai June, miten vaan, opiskelee kiinalaista laaketiedetta ja Sven joutuikin urakalla olemaan tulkkina, kun kyselin Chenilta mahdollisuuksia opiskella kiinalaista laaketidetta Kiinassa. Todellakin kaipasin kiinan kielen taitoa! Ehka joku paiva. Buddhan nahdaksemme piti kiiveta useamman kilometrin rinne vuorelle. Vuori oli vehreydessaan ihana ja koko matka oli taynna temppeleita ja erilaisia Buddhalle omistettuja alttareita. Minun on aivan turha puhua teille mitaan Suuren Buddhan suuruudesta, kuvat tai sanat eivat tee sille oikeutta. Rinteeseen kiveen se on kaiverretty suojelemaan edessa avautuvaa jokimaisemaa ja se on nimensa mukaisesti SUURI. Taallakin sain tuntea itseni nahtavyydeksi tai filmitahdeksi, kiinalaisilla on tapana kaapata lansimaalaisia kuviinsa ihan vain sen takia, etta moni ei ole sellaista ennen nahnyt. Ja tukkani tietenkin on toinen juttunsa. Tunnen valilla oloni elaimeksi, kun kiinalaiset tungeksivat sorkkimaan tukkaani ja puhuvat toisilleen, kuin en olisi olemassakaan. Onhan se outoa, etta joku ei halua harjata tukkaansa.

Parin paivan takainen nahtavyytemme oli sitten paikallinen baari, Hemphouse. Loydettiin kuin loydettiinkin reggaebaari taaltakin. Ja paikka antaa kaikkea mita lupaakin... Mika on sinansa outoa, ajatellen Kiinaa muuten. Letkeaahan se oli. Lisaksi kavimme Mountain Climb baarissa, jossa saa juoda olutta ja harrastaa vuorikiipeilya. Hullu yhdistelma, jos minulta kysytaan... Kiva oli kuitenkin kokeilla kiipeilya, vaikealta tama apinointi ei sinansa tuntunut, mutta vaatii hirvittavasti sormi- ja kasilihaksia.

Tunti on vierahtanyt jos toinenkin koneella, joten alan suunnitella aamupalan syomista. Taalta saa kaurapuuroa! Ihanaa. Hostellimme on muutenkin mahtava. Ilmapiiri on aika rento ja hippi, kuten henkilokunta ja asukkaatkin ja hostelli on aivan ihanasti sisustettu kiinalaista ja etnoa sekoittaen. Lammitysta ei ole, mutta se ei paljoa haittaa. Yo maksaa 1,5 euroa. Pidan paikasta todella. Mukavaa paivanjatkoa Suomeen, naemma taas.

-Eini-