Lhasa, pyha kaupunki

Terveisia kaikille Lhasasta! Ilma on vihdoin puhdasta ja kirpeaa, taivas syvan sininen ja aurinko porottaa paivalla niin kuumana, etta kalpeaihoiset suomalaiset saavat varautua aurinkorasvan kera ulos mennessa. Junamatka Chengdusta Lhasaan sujui meidan kohdallamme yllattavan kivuttomasti. Luvat Tiibetin lapi matkaamiseen jarjestyivat ongelmitta ja junaliputkin saimme hostellimme tyontekijan Edwardin avulla helposti. Matka oli kertakaikkiaan hieno! Maisemat olivat lahes koko kahden paivan ajan hyvin karut, muuttuen koko ajan vuoristoisemmaksi, mita ylemmas nousimme. Huippukorkeutemme oli Qinhain ja Tiibetin rajamailla noin 5100 metria. Vuoristotauti vaivasikin ensimmaisen vuorokauden aikana noustessa 2500 yli 3000 metriin pienena paansarkyna ja pahoinvointina. Emme kuitenkaan oksentaneet tai tarvinneet lisahappea. Matkalla naimme paljon Tiibetin tasankojen elaimia, jakkeja lukuisia ja lukuisia laumoja, Tiibetin gaselleja, yhden luonnonvaraisen aasin, haukkoja, pienjyrsijoita ja Konsta oli bongannut yhden uhanalaisen chiru-antiloopinkin. Mina tietenkin luin kirjaa tai tein jotain muuta turhaa kyseisella hetkella. Hoh, pisteiden kanssa.

Lhasaan saavuttuamme sitten oikeasti yritimme matkustaa hieman tiiviimmalla tahdilla, mutta lopputulos oli kertakaikkiaan naurettava! Kaksi paivaa stressassimme ja kuljimme ees taas koittaen jarjestaa kyytia Katmanduun, mutta periksi annoimme, kun kaikki lahteet antavat eri tietoa ja viisumia emme saaneet tarpeeksi aikaisin hankittua ehtiaksemme perjantain bussiin tai jeeppiin. Kavelimme sitten hiljokseen kadulla ja yhteistuumin paatimme, etta emme enaa yksinkertaisesti koitakaan kiirehtia yhtaan mitaan. Varattiin hostellista yot puoleksitoista viikoksi, ei ole kiire enaa! Nepaliinkin saimme viisumit kahdeksi kuukaudeksi, joten on huojentava tietaa, etta sieltakaan ei tarvitse lahtea liian pian, mikali paikka osoittautuu pitemman ajan arvoiseksi. Nepalista olemme kuulleet ainoastaan hyvaa, joten voi olla, etta siella vierahtaa viikko jos toinenkin. Nailla nakymin lahdemme ensi viikon lauantaina bussilla Kiinan ja Nepalin rajakaupunkin Chengmuun ja sielta otamme bussin rajan yli ja Nepalin puolelta jeepin Katmanduun. Kaksi kiinalaista tyttoa matkustavat kanssamme.

Lhasa on kaupunkina huikaiseva! Kaupunki jakautuu karkeasti tiibetilaiseen itaan ja kiinalaiseen lanteen. Kiinalaisia on kaupungin asukkaista jo puolet, lahinna Sichuanin alueelta ja kiinalaisten vaikutuksen kylla huomaa. Ei ollut tarpeeksi tappaa tuhansia ihmisia, ajaa maanpakoon maan johtavat uskonnolliset paamiehet ja intellektuellit ja kieltaa kansalta oma kulttuurinsa ja uskontonsa. Koko lantinen Lhasa on kuin kiinalainen kaupunki konsanaan, vilkkuvine varikyltteineen, teknopauhuineen ja suurine yrityshalleineen. Ja kiinalaiset uskovat vilpittomasti tekevansa Tiibetille palveluksen saattamalla sen nykyaikaan ja kiinnittamalla sen maan ekonomiaan. Tastakin voi olla montaa mielta, mutta useimmat kiinalaisten toimet ovat kaikkien moraalisten ja eettisten lakien mukaan tuomittavia. Kaupungin valopilkku, uskomattoman viehattava ja eksoottinen alue onkin sitten tiibetilainen ita. Talviaikaan pienten kylien asukkaat saapuvat Lhasaan pakoon vuoriston karua ja kylmaa talvea, joten kujat ovat taynna tiibettilaista kansaa ja kulttuuria. Tiibettilaisista voi helposti ulkonaosta erottaa kaksi heimoa, joiden nimia en ikava kylla muista. Naiset pukeutuvat perinteisesti pitkaan luonnollisen variseen hameeseen, raitaiseen varikkaaseen essuun, pitkaan lampaan tai jakin nahkatakkiin ja varikkaisin puseroihin. Upea musta tukka on lukuisilla leteilla ja koristeltu turkooseilla ja punaisilla kivilla, varikkailla nauhoilla ja pronssisilla ja hopeisilla hiusneuloilla. Kasittamattoman kaunista! Miehilla on usein mustat saapikkaat, pitka musta jakinnahkatakki ja pitka musta letti kiedottu punaisen tai mustan lankatukun avulla paan ympari. Letin paasta riekkuu toisen posken vieressa punainen tai musta tupsu. Tiibettilaiset ovat mielestani todella kaunista kansaa. Monella on harvinaislaatuiset vaaleanruskeat silmat, joiden katse on todella syvalle porautuva, jopa villi, mutta aina ystavallinen. Tiibettilaiset ovat kylla ystavallisia ja tervehtivat aina, kun nakevat ulkomaalaisen (Tashi dele = siunausta ja onnea koko loppuelamallesi), mutta eivat mielellaan rupea syvempaan tuttavuuteen ulkomaalaisten kanssa, siita voi nimittain joutua tekemisiin poliisin kanssa. Meilla on kuitenkin kaynyt tuuri ja olemme tavanneet muutaman tiibetilaisen nuoren, jotka halusivat jopa nahda uudestaan ja tutustua.

Eilen siis Konsta lahti kuin lahtikin tavoilleen uskollisena etsimaan vipinaa kinttuihinsa Tiibettilaisista baareista. Yhdessa vierailimme jo torstaina kanadalaisen Jamien ja saksalaisen Boriksen kanssa ja meno oli jotain mita en ole ikina ennen nahnyt tai kuvitellut, etta baarissa edes olisi. Paikka oli siis laheinen tiibetilanen disko ja perjantai iltana paikka oli tupaten taynna keski-ikaisia ja nuoria humalaisia tiibetilaisia. Sinne me tungimme vaen sekaan etsien itsellemme paikat ja tashi delen saattelemana istuimme ihmettelemaan menoa. Taalla olutta tilataan kerralla koko poydallinen ja sita sitten lipitellaan illan aikana. Tarjoilijat ovat tiibetilaisia kansanasuisia tyttoja. Olut juodaan pienista snapsilaseista, joten ei tietoakaan puolen litran tuopeista. Mielenkintoisinta onkin sitten toiminta tanssilattialla. Siella ei itseasiassa juurikaan tanssita, vaan ilta on taytetty erilaisilla komediaesityksilla, lauluesityksilla ja tanssiesityksilla ja naimmepa tiibetilaisen drag queeninkin. Tiettyjen ilmeisesti tunnettujenkin laulujen aikana vakea saattaapi menna tanssilattialle, mutta tanssit muistuttavat enemmankin piirileikkeja ja lavatansseja kuin diskoa. Ihmeellista ja ihastuttavaa ja tiibetilaiset miehet ovat niin pirun komeita...

Eilisella baarireissullaan Konsta sitten tutustui Lhasalaiseen Jobsungiin (ei hajuakaan meniko nimi oikein), joka illan aikana kutsui meidat seuraavana paivana kotiinsa paivalliselle. Konsta lahetti yolla iki-innoissaan asiasta minulle tekstiviestin, seuraavan kerran kertoi naama loistaen ja puhe kangellellen asiasta kompiessaan viereeni kuudelta yolla ja aamulla palatessani Barkhorilta viela kerran silmat vilkkuen sanoi: Mullapa on sulle yllatys! Tama oli mukava yllatys, koska olimme molemmat niin toivoneet paasevamme tutustumaan tiibetilaisiin ja nakemaan oikeaa tiibetilaista elamanmenoa. Iltapaivalla tapasimme sitten Jobsungin ja lahdimme vierailulle heidan kotiinsa. Koti oli pieni ja kotoisa, taynna seinavaatteita, Dalai Laman kuvia, Buddhapatsaita ja suuria kuvia muista Buddhista ja Bodhisattvoista, mm Tarasta ja Tshongkapasta, joka on tiibetinbuddhalaisuuden perustaja. Pienella alttarilla paloi kynttila ja uskonto oli aivan eri tavalla lasna talossa, kuin lansimaissa. Joka aamu Jobsungin mummo kavelee Potala Palacelle ja kiertaa sen ympari rukoillen. Potalan Palacen ymparilla on yksi Lhasan monesta korasta, pyhiinvaellusreitista, joita tiibetilaiset uskollisesti joka paiva kiertavat. Maarat voivat olla huikaisevia. Jokhang temppelin kora kierretaan perinteiseti 108 kertaa ja maassa mahallaan suoritettava rukous voidaan suorittaa temppelin edessa 500-600 kertaa. Kaupunki onkin aina taynna rukoilevia tiibetilaisia ja munkkeja. Uskonto on todella lasna jokaisessa hetkessa. Kiersin aamulla Jokhang temppelin kymmenen kertaa pienena kavelymeditaationa ja se otti minulta kaksi tuntia aikaa. Kaikki kunnia ja myotatunto naille rukoileville vaeltajille.

Paivallinen kodissa oli todella miellyttava. Soimme riisia, paistettuja perunoita, paistettua sipulia ja kaalia, keitettya ja muhennettua tomaattia ja kananmunaa, raakaa perunaa maustettuna chililla seka tietysti hieman jakinlihaa. Lisaksi meille tarjoiltiin tiibetilaista jakin voi teeta seka jakin maidosta tehtyja juustoherkkuja. Tassa kaatui vegaaniuteni hetkellisesti ja join kuin joinkin jakin voi teeta ja maistoin jakin juustosta tehtyja herkkuja. Ruoka oli uskomattoman herkullista ja Jobsungin aiti oli ystavallisesti valmistanut meille kasvisruokia, vaikka tama ei todellakaan ole tyypillista Tiibetissa. Jobsung kysyi viela meilta lahtisimmeko hanen kanssaa hanen mummonsa kotikylaan vierailulle ja samalla kaymaan siella olevassa luostarissa, jonka munkeista yksi on Jobsangin ystava. TIETYSTI! On ollut todella opettavaista seurata tavallisten tiibetinbuddhalaisten elamaa ja olen todella kiitollinen, etta paasen viela nakemaan luostarinkin elamaa ja jututtamaan munkkia. Toki munkkien kanssa voi jutella taallakin, he ovat varsin ystavallisia, mutta usein englanninkielen taito on hyvin pieni. Saimme seurata yhtena iltana munkkien musiikkiesitysta kadulla ja se oli varsin liikuttavaa. Tama on varmaan niita ainoita harvoja tilaisuuksia kuulla pyhia teksteja laulettuna ja saada nain osallistua edes pienesti tahan opetus- ja siunaustraditioon.

Kerrottavaa olisi taas romaanin verran, mutta pakko taman on varmaan katkaista jostakin. Viela yksi henkilo pitaa ehdottomasti mainita. Huonetoverimme Alejandro Brasiliasta ja hanen koiransa Skili. Alejandro on uskomaton tyyppi, oikea maailmankansalainen, maailmankouluainen ja elamantapareissaaja. Han on kieranyt puoli maapalloa ja lahes kokonaan polkupyoralla pieni Skili takana korissaan. Skili on kotoisin Kreikasta, josta Alejandro oli hanet mukaansa saanut ystavaltaan. Nama kaksi ovat erottamattomat. Alejandro puhuu viitta kielta, koittaa oppia parhaillaan kuudetta eli kiinaa ja on aarimmaisen kiltti, vaatimaton ja sympaattinen kaveri. Pidan hanesta suuresti. Han ei juurikaan murehdi eilista tai huoli huomisesta, elaa ja ilahduttaa ihmisia vierellaan tassa hetkessa. Itse olen sairastellut viime paivat, mutta tanaan olo on jo hieman parempi. Jotain perinteista flunssaa. Muuten ei olisi mitaan valitettavaa, mutta yot ovat Lhasassa todella kylmat ja huoneissa ei ole lammistysta. Saimme eilen ruinattua kuumeeni avulla lammittimen huoneeseemme, mutta edelleen tahtoo yolla palella. Muuten menee vallan mainiosti ilman lammitinta, mutta kuumeessa sita alkaa kaivata.

Nain Lhasassa, onnellista ja ihmeellista. Reissu sujuu kaikin puolin hirvittavan hyvasti ja jokaisesta paivasta olen todella kiitollinen, etta saan sen taalla kokea. Konsta jatkakoon kuviensa kanssa, niita olisi vino pino odottamassa, mutta nettiin saaminen vie tuhottomasti aikaa. Koitamma. Lampimia koti-iltoja pakkasten keskelle.

Terveesin, Eini