Chengdu, Vierailu Moon Bear Rescue Centeriin.

Huomenta toverit. Nyt minulla on tarkea syy kirjoittaa teille pitkasti ja hartaasti Chengdusta. Eilen vihdoin paasimme vierailulle karhujen pelastuskeskukseen, joten yksi paamaara matkalta on saavutettu ja taas yksi unelma tayttynyt.

Paastaksemme keskukselle meidat ystavallisesti haetiin hostellin edesta keskuksen pakettiautolla. Meidan lisaksemme vierailulle osallistui joukko muita ulkomaalaisia, lahinna ihmisia Australiasta. Heti matkalla tutustuimme Australialaisiin Khristyyn ja Pamiin, jotka olivat suunnitelleet koko lomansa taman vierailun ymparille. Khristy on opettaja ja haluaa rakentaa yhden opetuskokonaisuuden osittain Kiiinalaisen historian, kulttuurin ja ympariston ymparille ja yhden osan tasta kasittaa sappikarhujen tarina. Vaihdoimme osoitteita ja Khristy lupasi lahettaa postia Australiasta, miten hanen projektinsa etenee ja millaisen vastaanoton se saa oppilailta, opettajilta ja vanhemmilta. Han halusi myos saada kuulumisia Suomen karhuryhman toiminnasta, miten varojenkerays edistyy ja millaista toimintaa Suomessa asian hyvaksi jarjestetaan.

Keskukseen saavuttuamme taytimme rekisteroimislomakkeet ja saimme rintaamme vierailijasta kertovan merkin. Keskus oli tarkoin vartioitu ja tarkoin tarkistettiin ketka sisalle paastetaan. Keskuksessa tyoskentelee noin 140 henkea, suurin osa heista on toimiin koulutettuja paikallisia ihmisia. Lisaksi keskuksessa tyoskentelee elainlaakareita ja hoitajia. Mikali keskukseen haluaisi vapaehtoiseksi toihin, taytyy omata jonkinlaista koulutusta elainlaaketieteen tai elaintenhoidon puolelta. Kaikin mahdollisin keinoin keskus pyrkii tukemaan paikallista elinkeinoa, kaikki karhuille syotettavat ruoat, tarvittavat rakennusmateriaalit ja muut tarvikkeet pyritaan ostamaan keskusta ymparoivilta tuottajilta ja ihmisilta. Keskus on kooltaan noin 30 aaria ja keskuksen kayttama maa on luovutettu kayttoon keskukselle 20 vuodeksi. Sen jalkeen maa palautetaan ja tama asettaa omia ehtojaan maan kaytolle. Keskus pyrkii pitamaan maan niin luonnontilaisena kuin mahdollista karhujen telmimiselta on ja hoitamaan kasvillisuutta mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi karhuilla kaytossa oleva Bamboo Forest, paikka joka on mahdollisimman luonnollinen karhujen ymparisto, on kaytossa vain kesa-aikaan, jotta kasvillisuus voi palautua talven aikana. Karhut tahtovat tuhota lyhyessa ajassa kaiken kasvillisuuden aitauksesta. Tottakai jokainen bambu pitaa saada katkaista ja jokainen puu valloittaa 150 kg voimalla. Lopullinen paamaara keskukselle on, etta karhutarhauksen loputtua, pelastetut karhut elavat elamansa keskuksessa, lopulta uinahtaen ikuiseen uneen ja kesuksen toiminta voidaan lopettaa ja maa palauttaa.

Oppaanamme keskuksessa toimi Rainbow niminen kiinalainen nuori mies, joka oman ensimmaisen vierailunsa jalkeen oli ollut niin vaikuttunut keskuksen toiminnasta, etta tahtoi paasta mukaan auttamaan karhujen vapautuksessa. Katselimme videon pelastuskeskuksen historiasta ja ensimmaisista vuosista tahan paivaan ja sen jalkeen Rainbow kertoi meille seikkaperaisesti keskuksen toiminnasta ja karhun polusta karhutarhalta pelastuskeskukselle. Sepelkarhu on lajina uhanalainen Kiinan alueella. Sichuanin provinssissa sepelkarhun metsastys on kielletty, mutta karhutarhaus on edelleen laillista yritystoimintaa. Moni tarhalle tulevista karhuista on kuitenkin salametsastetty ja luonnosta riistetty, josta todisteena usea karhu on kamppailussa menettanyt yhden jaloistaan tai saanut muita pahoja vammoja. Sichuanin provinssi ei kuitenkaan myonna enaa uusia lupia karhutarhauksen aloittamiselle, joten toivoa tarhauksen loppumisesta on. AAF tekee koko ajan tyota uuden lain puolesta, joka kieltaisi tarhauksen. Lisaksi paljon tyopanosta laitetaan tiedon jakamiseen, yhteistyon kehittamiseen muiden jarjestojen kanssa, neuvotteluihin viranomaisten kanssa ja itse karhujen konkreettiseen pelastamiseen tarhalta keskuksen tiloihin. Yritankin jotenkin lyhyesti selittaa karhun polkua tarhalta pelastuskeskukselle.

Paaasiallisesti karhut koitetaan saada neuvottelujen avulla karhutarhoilta keskukselle. Vuonna 2000, jos en oikein vaarin muista, AAF teki sopimuksen Sichuanin hallituksen kanssa 500 karhun vapauttamisesta seuraavan viiden vuoden aikana. Tahan mennessa keskukseen on saapunut 218 karhua, joista noin neljakymmenta on menehtynyt tarhalla saamiinsa vaurioihin, joten tyo jatkuu. Jos lupaa karhujen pelastamiseen ei saada, karhuja myos ostetaan tarhaajilta. Samalla, kun karhut haetaan tarhalta, viedaan mukana myos niiden hakit ja tarhaajalta takavarikoidaan tarhaukseen tarvittava lupa, joten ainakaan Sichuanin provinssin alueella tarhaaja ei voi uudelleen aloittaa saamillaan rahoilla karhubisnesta. Karhut saapuvat keskukseen omissa surkean pienissa hakeissaan ja ne sijoitetaan rauhoittumaan omaan huoneeseensa. Karhut saavat ensimmaisen vuorokauden aikana vetta ja hedelmia ja olot koitetaan tehda mahdollisimman rauhallisiksi kuin mahdollista ja saada jonkinlaista kontaktia ja luottamusta hoitajiin. Usein karhut ovat hyvin aggressiivisia ja stressaantuneita keskukseen saapuessaan, mika on hoitajien mukaan hyva merkki jaljella olevasta elinvoimasta. Mikali karhu on hyvin hiljainen ja apaattinen on syyta enemman huoleen. Karhut voivat kestaa uskomattomia maaria kipua kuolematta. Voinette itse kuvitella, jos olette olleet leikkauksessa ja sen jalkeen teille asennetaan esimerkiksi katetri elimistoon ylimaaraisen imunesteen poissaamiseksi, kuinka kipea olette morfiininkin alaisena. Nama karhut pitavat usein metallista kestokatetria mahassaan koko elamansa ajan ilman puudutusta, ilman haavanhoitoa, ilman mahdollisuutta liikkua, koskea tai tehda yhtaan mitaan kivulle. Haavat ovat useimmiten hyvin tulehtuneita, katetrille on kehitelty mita ihmeellisimpia kiinnitysmekanismeja sisakudoksiin ja karhut karsivat katetrin aiheuttamista kasvaisimista ja kudosongelmista. Kuvat saapuvista karhuista olivat jarkyttavia, en voi kuvitellakaan tilannetta, kun nama karhut saapuvat keskukseen elavina ja aloitat tyosi karhun pelastamiseksi. Itkua pidattelin kerran jos toisenkin vierailun aikana, mutta onneksi kaikki mukana olevat taisivat jakaa kanssani samoja tunteita.

Heti seuraavana paivana tai jopa samana paivana karhuille suoritetaan terveystarkastus ja kirurginen toimenpide, jossa mahdollinen kestokatetri poistetaan ja sapen laskemiseen kaytetty haava ommellaan. Karhujen kynnet ja tassut hoidetaan, korvat ja suu tarkistetaan ja karhun lihaksiston ja koko elimiston toiminta tarkistetaan. Monet karhuista ovat kitukasvuisia liian pienen hakin takia, karsivat erilaisista haavoista ja pahoista mentaalisista ongelmista. Silti hoitajat kertovat karhuista, jotka edelleen kauheasta menneisyydestaan huolimatta katsovat hakista ujon lempeasti, joka on hyvin ominaista sepelkarhuille. Nama karhut ovat saattaneet viettaa kaksikymmenta vuotta elamastaan hakissa, jossa eivat mahdu liikkumaan ollenkaan, Franzi-karhun tapauksessa hakki oli niin pieni, etta Franzi ei ikina paassyt kasvamaan oikeaan kokoonsa, vaan jai hyvin pieneksi, mutta pippuriseksi. Nain Franzin hakin, se oli kooltaan noin 50x70x70 cm. Kuvitelkaa yli satakiloisen karhun koittavan mahtua tuollaiseen hakkiin.

Terveystarkastuksen jalkeen karhut toipuvat hieman suuremmassa hakissa ennen siirtymista keskuksen aitauksiin. Toipumisjakson ajan karhut keraavat voimia ja vahvuutta kehoonsa ja oppivat tuntemaan toisiaan ja hoitajiaan. Samalta tarhalta pelastetut karhut sijoitetaan hakkeineen samaan huoneeseen ja hakkien paikkaa vaihdellaan saannollisesti, jotta karhut paasevat tutustumaan ja haistelemaan toisiaan. Karhut tulevat elamaan keskuksessa 20-25 karhun ryhmissa, koska keskuksen tilat ovat rajoitetut. Ryhmaelon takia tutustuminen on tarkeaa. Paivittain karhuille tarjoillaan herkkuja ja kannustetaan tutkimaan ja kiipeamaan hakissaa, jotta lihasvoima kehoon palaisia ja karhuin ominainen mielenkiinto ja halu tutkia asioita. Toipumisjakso kestaa kolmesta kuuteen kuukauteen, jonka jalkeen karhut paasevat ensimmaista kertaa vapauteen kaikkien kamalien hakkivuosien jalkeen. Vapautuspaiva on aina juhlapaiva karhuille seka henkilokunnalle. Karhut ovat selvinneet ja saavat vihdoin tilasuuden toteuttaa ominaista kayttaytymistaan ja elaa edes pienessa rauhassa. Rainbow kertoi meille karhuista, joista loistaa se kasittamaton ilo, kun paaset ensimmaista kertaa vapauteen. Rainbown mukaan jotkut lahestyvat hapuillen tovereitaan, kuin pitkan eron jalkeen ja konkreettisesti yrittavat halata. Tasta alkaa sitten karhujen arki pelastuskeskuksessa.

Karhuryhman aitaus on kooltaan noin 150-200 neliometria arvioni mukaan ja siina elaa noin kahdenkymmenen karhun ryhma. Aitauksessa on puisia kiipeilytelineita, leikkikaluja ja uimallas ja kasvillisuutta karhuille. Joka paiva aitaukseen asennetaan uusia kasveja karhujen mielenkiinnon aktoivimiseksi ja ympariston pitamiseksi kiinnostavana. Kasvilajit vaihtelevat myos paivittain, kahden viikon sykleissa. Leikkikaluihin piilotetaan hedelmia, kasviksia ja siemenia, jotta karhut joutuisivat tyoskentelemaan kuten luonnossa ruokansa hankkimiseksi. Leikkikalut muistuttavat hyvin paljon koirilla kaytettyja leikkikaluja. Karhut ruokitaan kaksi kertaa paivassa ravintosekoituksella ja tuoreilla hedelmilla ja kasviksilla. Karhuille oli valmistettu myos omia mehujaita! Niissa oli erilaisia hedelmia, hunajaa, sokeria, siemenia ja tama karhujen mehujaa on kuulemma aarettoman suosittu! Ilmasta huolimatta, oli kylmaa eli lamminta, karhut rakastavat mehujaitaan. Keskuksen jaakaapissa oli myos oma osastonsa sairaille karhuille. Aivan kuten me Suomessa annamme lapsillemme kaikkea hyvaa syoda kuumeen ja sairauden aikana, karhut keskuksessa saavat herkkuja, kun sairastavat. Jaakaapista loytyikin kaikkea aarettoman herkullista, kuten pahkinavoita, jogurttia, hunajaa, mausteita ja erilaisia hedelmia. Minakin soisin!!

Keskuksessa on myos erillisia tiloja vammautuneille karhuille, kuten sokeille seka fyysisesti ja mentaalisesti vammautuneille. Monet karhuista karsivat edelleen stereotyyppisesta kayttaytymisesta ja pahoista mentaalisista ongelmista historiansa takia. Aidattu keskus ei myos koskaan pysty olemaan taysin luonnollinen habitaatti, mutta nama karhut ovat erityisia, eika heidan selviytymisestaan luonnostaan voi koskaan olla varma. Tarhattujen karhujen historia sailyy ikuisesti mysteerina ja luonnossa selvitakseen sepelakarhun pitaa viettaa pentuaikansa emonsa kanssa tarvittavien taitojen oppimiseksi. Monet tarhakarhuista on kuitenkin ryostetty jo pentuna emoltaan eivatka ne omaa naita taitoja, joten kaikkien pelastettujen karhujen elama tulee olemaan viimeiseen hengenvetoon keskuksen tiloissa.

Omat tunteeni vierailun jalkeen olivat hyvin sekavat. Tunsin suunnatonta surua jokaikisen karhun kohtalon takia, kuinka tarhaus on ikuisesti vienyt heidan mahdollisuutensa elaa normaalia ja vapaata karhunelamaa. Toisaalta tunsin suurta iloa, etta heidan suunnaton karsimyksensa on saanut jonkinlaisen lopun ja he voivat viettaa loput elamansa paivistaan edes penessa rauhassa ja ilman jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Mutta kaikista eniten vaikutuin keskuksen ihmisten omistautuneesta tyosta karhujen hyvaksi, heidan aidosta valittamisesta karhujen kohtalosta. Ihailen ikuisesti Jill Robinsonin rohkeutta pistaa peliin koko elamansa ja tarmonsa naiden karhujen puolesta. Kuinka moni karhunsydan kiittaakaan hanta naista pienista hetkista ilman pelkoa ja kasittamatonta karsimysta. Ja noyrana ja paattavaisena he jatkavat tata raskasta tyota hellittaen vasta, kun jokainen tarha idasta on suljettu. Ja tietysti olan takana siintaa jo seuraava projekti muiden karsivien elainten pelastamiseksi. Tama luo minulle suurta uskoa ihmisiin ja tulevaisuuteen ja antaa minulle suuren maaran voimaa ja tarmoa jatkaa tyota taman karsimyksen lopettamiseksi. Jos jotakin haluan sinne Suomeen koittaa siirtaa, niin nimenomaan tata noyryytta ja tahtoa tyoskennella paattavaisesti ja periksi antamatta oikeiksi kokemiemme asioitten puolesta.

Mikali karhuntarhaus on temina taysin tuntematon, lisatietoa ja faktoja voi lukea osoitteesta www.animalsasia.org tai www.aasiankarhutarhat.com (orgia kannattaa vaihtaa comiin tai fiihin jos ei toimi...). Terveisia ja voimia kaikille Suomen vapaaehtoistoimijoille, ystaville ja sukulaisille. Myo lahden tasta pikkuhiljaa Tiibettiin!

Rakkain terveisin, Eini