Xi'an, romaania lepopaivista

Olen vaikuttunut. Sivut aukeavat alle kymmenessa minuutissa! Ehkapa minunkin on jo mahdollista tanaan lahettaa sahkopostia ja netissa istuminen alkaa olla kannattavaa. Kolmella viimeisella kerralla olen istunut noin puolitoista tuntia kerrallaan netissa saamatta aikaan yhtaan mitaan. Tuntuu hieman turhauttavalta aika ajoin, mutta kasvattaapahan karsivallisyytta, joka ei kuulu minun hyveisiini. Tanaan minulla on aikaa ottaa kiinni kaikki menetetyt paivat, joista ette viela tieda, koska junamme Chengduun lahtee vasta kymmenelta illalla ja siihen asti meilla pitaisi keksia itsellemme jotakin mielekasta tekemista. Paivittainen China Daily on jo luettu ja seuraava suuri tapahtuma lienee iltapaivan vierailua johonkin keskustan ravintolaan. Ruoka! En ole puhunut siita viela juuri mitaan! Pahoittelen, tiedan, etta ainakin Kirsi odottaa kuola suussa kokemuksia idan ruokamaailmoista. Ja sehan on myos minun lempiaiheitani, mita mielenkiinnon kohteisiin tulee.

Jos jotenkin pitaa kuvailla Kiinan ruokakulttuuria, niin siihen riittaa kolme perusjuttua. Kasittamattoman rasvaista, ummettavaa ja herkullista! Kaikki mita ikina keksit ostaa, friteerataan, paistetaan tai muuten vaan lillutetaan uppooljyssa tai rasvassa. Jopa kasvikset, jos koitat joku paiva yrittaa olla terveellisemmalla ruokavaliolla, on kieritelty soijakastikkeessa kasittamattoman suolapitoisuuden takaamiseksi ja sen jalkeen lilllutettu rasvassa. Ateriakokonaisuus on joko todella yksinkertainen, muutamasta aineksesta koottu tai todella iloinen sekametelisoppa. Toinen megajuttu on tietysti sokeri. Jos haluat jotain makeaa, ei riita hedelman oma makeus tai kohtuus, vaan sokeria, lisa-aineita ja variaineita vaan reilusti. Oih, hyvaahan se on kuin mika, mutta nakisittepa mun mahan! Hostellin manageri kuiskasi yksi paiva Konstalle ja kysyi, onko tyttoystavasi raskaana. Kertonee kaiken ja myos sen, etta piti rueta hieman katsomaan mita suuhunsa laittaa. Rasva alkaa jo hieman puskemaan ulos korvista, kaipaan kunnon tuoretta salaattiannosta. Lahinna ruoat ovat olleet todella suolaisia, mutta mita etelammas laskeudumme, sita mausteisemmaksi ne muuttuvat. Chengdussa voi odottaa jo todella tulista ruokaa, mutta luostareiden lisaantyessa, myos mahdollisuudet saada kasvisruokaa kasvavat. Supermarketit ovat sinansa hauskoja vierailukohteita, kaikki tuotteet on niin outoja, etta ihmetellessa vierahtaa helposti tunti jos toinen. Pinkkia, vihreeta, sontakikkareen mallista pullaa, valmispakattua tohnaa, hirveena merenelavia, mm elavia kilpikonnia ja rapuja, vaikka mita. Hinnat ei ikina pida paikkaansa, aina pitaa kysya, muuten kusetetaan. Ostimpa Pekingissa viiden euron mangonkin, se myyjapoika oli todella taitava. Niin ja mango oli lopulta papaija. Tympasi.

Ruoasta voi sitten natisti siirtya uuteen vuoteen. Huomasimpa vaan, etta sitakaan ei mainittu mitenkaan. No baarissahan me yllatyksellisesti oltiin. Illalla otettiin metro Pekingin baarihuudeille ja kaveltiin pitka tovi ennenkuin jumputus alkoi kuulua. Ja jumputus oli suurta. Hergyyd, meinasi desibelit rikkoa korvat, ei mitaan jarkea. No mukvaahan yllatys yllatys oli, tanssittiin maanisesti koko yo, ja todella vallattiin tanssilattia. Konstan ei edes tarvinnut huutaa "Dance you mother fuckers!!!", minka se tekee, mikali ihmiset tanssilattialla ei tanssi. Aika hukkui jonnekin biittiin ja kolmannessa baarissa kasittamattoman sopo ja androgyyni kiinalaipoika dj pisti sellaiset breakbeatit peliin, etta olin kusta alleni. Sitten revitettiin ja aina kun oli mahdollista, piti koittaa hymyilla viehkosti sopolle dj:lle. No irvistysta se varmaan muistutti ja olin muutenkin todella hehkea, muistuttaessani hikista pinkkia sikaa. Mukana oli silloin viela koko jengi, Jason, Adel, Manuel, Badr, Ali ja Chong ja tietty Konstapoika. Kun joukko oli tarpeeksi tukossa ja voimat pois, otettiin taksi kotiin ja kuunneltiin humalaisen Konstan kertomusta saunan historiasta. Ja viela englanniksi. Oli kylla piiitka ja hidas juttu ja hartaudella kerrottu. Tais haluttaa saunaan.

No se oli meidan uusi vuosi, kerrassaan ikimuistoinen ja mahtava. Jasonilla on videokuvaa vuoden vaihtumisesta, jos joskus taalla teknologian ihmemassa netti toimii, laitetaan sekin teille nahtavaksi. Taitaapi olla toiveajattelua. Videota ois myos Xi'anin muslimihuudeilta, jossa nakyy Konstan otsa ja mun vasen silma, seka kuuluu jossain kaukaa meidan ammattimaista kerrontaa muslimismin historiasta Kiinassa. Aamuperinteet on taalla myos mahtavia. Kerran viereiseen puistoon aikaste aamulla eksyin ja se oli hieno reissu. Siella mummot ja papat juoruaa ja venyttelee itseaan samalla koittaen valilla jopa holkata tai tehda muutaman leuan. Taiji tahi tai chi on perinteinen naky ja myos mielenkiintoinen on tama uusi massateknoaerobic, johon oisin niin mielellani osallistunut. Hirveista amyreista huutaa pahin mahdollinen ysaritekno kiinalaisella vokalistilla (ulisee kuin Movetronin Paivi) ja sen edessa lauma keski-ikaisia naisia teknobikkaa kikkurat ja aamutakit viuhuen. Nakya ihmetellessa, vanha mies varmaan naki silmistani kaipauksen revittaa ysariteknoa ja tuli kysymaan kanssaan tanssimaan. Olin varmaan niin hammentynyt tasta aamurituaalista, etta vastoin tapoja ankytin vaan, et emma osaa tms. Pahkura kun sitten perasta harmitti. Ja vielakin harmittaa. Lisaksi erilaiset akrobatiaharjoittelut on tavallisia, kuten diabolon pyorittely tai sulkapallo. Noh, sulkapalloa ei taideta laskea akrobatiaksi. Mutta joka paikassa ne sita pelaa. Olen muutaman kerran meinannut saada kadulla sulkapallosta paahan.

Menneisyydesta nykyisyyteen. Edelliset paivat on siis vietetty visusti neljan seinan sisassa Konstan haaviessa itselleen pienen flunssan. Nyt se jo kavelee ja on ok, pienesta rakaongelmasta huolimatta. Onneksi elokuvat taalla maksavat 80 sentista 3,5 euroon, joten ollaan katsottu urakalla animea, lansimaista kuvaa ja vielapa yksi bollywood-patkakin. Bollywood oli yllattavan hyva, kertoi mauriajan prinssi Asokasta ja sen seikkailusta soturiprinssista buddhalaisuuden levittajaksi. Ja voe niita tanssikohtauksia... Ensin vedetaan ilme vakavana sanoja rakkaudesta ja sodasta ja hetken paasta tanssitaan hilipatihippan kaikkien nattien tyttojen kanssa kukkien lennellessa ja veden parskyessa. Heh, intialaisilla on pokkaa. Mut kuten sanoin, elokuva oli oikeasti hyva, tanssineen kaikkineen. Mumbai on kuulemma bollywoodin kehto, joten siella taytyy kylla kokea ainakin yksi bollywood oikein elokuvateatterissa. Oispa hienoa osata yksi bollywood tanssikin. Pitanee harjoitella tosta dvd:lta. Ei kai se hirvean vaikeeta voi olla. Mullon hyva rollomahakin nyt siihen!

Yritan ankarasti muistella, mita on jaanyt teidan kanssa jakamatta, mutta ehtyy se aikanaan vuolaskin suoni. Tai jotain. Mielessa olette, terveisia vaan kaikille. Huomenna olemme sitten jo Chengudussa, kirjoittelemm sielta lisaa.

-Eini-