Tunnelmaotoksia Pokharasta!

Jep, elikkas tassa teille muutama kuva taas! Ei valitettavasti kereta pistamaan yhtaan enempaa, kun pitaa lahtea meditaatiokurssille kymmeneksi paivaksi! Emme tana aikana voi olla yhteyksissa, etta alkaa huolehtiko! Kuvia en kommentoi, antaa niiden itsensa puhua ja ilmaista itseaan, blaablaa! Nonni moro!

Pokharassa laiskistuupi.

Terveisia paljon kaikille tutuille ja tuntemattomillekkin! Taallapa sita Pokharassa vielakin luuhataan. Paivarutiinimme koostuvat lahinna aamumeditaatiosta, lounaan ja paivallisen syomisesta ja illalla leffojen katselusta. Naiden valiin pistetaan sitten piirtamista, lukemista, tietokoneella pelaamista ja laiskottelua minun kohdallani ja Einin kohdalla aamujoogaa, lukemista ja iltameditaatiota. Ja tottakai laiskottelua! Elokuvat tulevat keskuksemme opettajan munkki Jeshen henkilokohtaisesta elokuvakokoelmasta ja niita todellakin riittaa!
Paivat jatkuvat kauniina ja aurinkoisina. Yhtena iltana 'kotiin' tullessamme naimme sadoittain isoja lentavia hyonteisia nousevan maasta ilmaan.. Nama paljastuivat termiiteiksi! Semmoisen rinteen alapaasta tuli maan sisasta jatkuvalla syotolla siivekkaita termiitteja, jotka sitten vahan aikaa rapikoityaan lahtivat lentoon ja parittelemaan jne jne. Tama on kuulemma suuri merkki siita, etta kylmat ajat ovat takanapain ja etta kevat on tullut Pokharaan. Haasesonki loppui eilen, vaikka tanaankin naimme viela pari mattimyohaista bussia bandi katollaan ja perhe sisassa pilistelemassa kadulla tullessamme tanne..
Eipa hirveasti ole kylla tapahtunut sitten viimekirjoittelujen, eika kamerani jostain syysta suostu pistamaan kuvia tietokoneille, etta joudutte vahan aikaa odottamaan niitakin. Paljon olen lehmista ja puhveleista ainakin ottanut kuvia. Se taalla on piristavaa ja hienoa mielestani, muuten, miten elaimet ja ihmiset voivat taalla elaa keskenaan rauhassa ja vapaana. Koirilla on ihan omat reviiri- ja laumakuvionsa ihan ihmisyhteiskunnan vieressa.. Esim. vakiravintolaamme asuttaa kaksi urosta, jotka vartioivat paikkaansa todella tarkasti muiden koirien varalta. Ja puhveleiden... Puhvelit, lehmat ja kanat paastetaan aamulla ulos ja nehan taalla tallustelevat missa lystaavat ja syovat heinaa ja mita ikina loytavatkaan ja illalla vaeltavat sitten yopaikkoihinsa takaisin.. Mikaan tama ei hairitse ihmisten elamaa. Autoilijat ja mopoilijat vaistavat aina elaimia ja kesyt elaimet tottelevat ihmista, kun han esim. usuttaa virtsaavaa sonnia ravintolan edesta pois. :) Olen itse varsinkin naita koirien kujeita seurannut suurella mielenkiinnolla. On ne niin ihmisia nekin. Ja olen saanut ravintolassa kaverinkin. Suuren pelottavan nakoisen dobermannin, joka on ihan pehmo oikeasti. Aina tulee rapsutettavaksi, kun siella sen nakee ja makaa jalkojen juuressa sen aikaa, kun siella syo.

Jep, semmoisia terveisia talla kertaa taalta. Mahdottoman terveina ollaan kummatkin, mita nyt Einin mahaa vahan nuo maitotuotteet sekoittavat. Ei se raukka osaa pitaa itseaan erossa lasseista, eli jugurttihedelmajuomista.. Elama hymyilee ja aurinko paistaa. Menempa ulos ja ehka kaljalle. Taas pitavat maolaiset taalla jotain kansankokouksia. Lukekaa jostain Nepalin tamanhetkisesta poliittisesta tilanteesta, elamme nimittain mielenkiintoisia aikoja taallakin. Kuningas on syosty vallasta ja paaministeri yrittaa rakentaa demokratiaa tanne, ainakin englanninkielisten sanomalehtien mukaan. Vaan tiedappa senkin lahteen luotettavuudesta. Maolainen puolue on joko alyttoman suosittu tai rikas, silla se tuntuu melkein joka paiva jotain propaganda-autoja ajeluttvan kaduilla tai katukokouksia pitavan..

Nonni! Olihan tassa jo, oon jo pari kertaa yrittany lopettaa kirjoittamisen, mutta aina jotain uutta putkahtaa naytolle. Perkule.. Nyt loppu! Ens kerralla kuvia, jos kamera toimii! Morjens!

Pokharan kuningaskalastaja

This day is a special day,
It is yours.
Yesterday slipped away
It cannot be filled with more meaning.
About tomorrow nothing is known.
But this day, today, is yours,
Make use of it.
Today you can make somebody happy.
Today you can help another.
This day is a special day,
It is yours. /Indian poem

Tanaan mina olen nahnyt elamani ensimmaisen kuningaskalastajan. Kavelin aamulla parin kilometrin paahan keskuksestamme istumaan suuren riisipeltojen tayttaman lahden laidalle. Tama paiva on Pokharassa puolipilvinen, on kuin aurinko paistaisi sumun takaa, lampimasti kuitenkin. Aamu oli utuinen ja painostava ja paatin hieman tarkastella lintuja. Vesipuhvelit laahustivat hitaasti pelloilla ja ihmettelivat aika ajoittain istujaa. Vesipuhveleiden ymparilla pyorivat vitivalkoiset korpin kokoiset haikaraa muistuttavat linnut. Sammakoiden perassa ne taitavat olla, jotka vesipuhveleiden tolskaaminen ajaa vedesta loikkaan. Kauempana pellosta ui parvi tunnistamattomia vesilintuja, joiden seassa on aina monia mielenkiintoisia kahlaajia seka paikallisia lokkeja. Viereisessa puussa lensivat taitavasti vastarakkimaista poukkoilevaa lentoa sinisen mustat harakan kokoiset linnut. Heidan aantelynsa on kuin harakan ja variksen yhteissoitto ja kehon pituinen pyrsto haaroittunut ja kaartunut paistaan sivuille. Valilla paikalliset varikset tahi korpit, kumpia lienevat, naimpa naakkojakin, ajoivat vinkurapystot lentoon puustaan. Siihen se sitten ison mustan linnun poistuttua istui kala suussaan ja toinen lennahti hetken paasta viereen. Niin kaunis valkoisine rintoineen, lampiman ruskeine paineen ja turkoosinsinisine hohtavine selkineen! Luulen, etta eivat kuningaskalastajat taalla mitaan harvinaisia ole, mutta komean linnun nakeminen on aina, kuin paasisi kosketuksiin jumalolentojen kanssa. Kysykaa vaikka kunnon lintufanaatikoilta :)

Luontohetkeni eivat ole rajoittuneet ainoastaan Nepaliin. Eilen aamulla maatessani joogan jalkeen matollani, aivan yhtakkia mieleeni tulivat Puolangan korpisuot ja korpikuusikot ja isan ja aidin kanssa sinne tehdyt hillareissut. Kaippa taydellisen rentoutumisen tilassa ajauduin jonnekin, missa sielu ja ruumis ovat aina levanneet. Siina sitten mielessani makasin rahkasammalmattaalla haistellen suopursuja ja suon kosteaa lemua. Taustalla ei kuulunut mitaan muuta kuin hiljainen tuuli ja kapustarinnan huuto. Se oli sinisen varinen hetki taynna suloista kaipuuta omiin metsiin. Suon laidassa, korpikuusen alla, morrimoykyn vieressa on aina ollut hyva tuumata. Paasenkin sitten kauneimpaan aikaan taas metsaan samoilemaan, juuri kesan noustessa rehevana kukkaan!

Meidan vierailumme Pokharassa nayttaa venyvan entisestaan, Konsta taisi siita jo mainitakin. Bodh Gayaan siirrymme vasta kuun puolessa valissa, ennen kuudettatoista paivaa. Elamamme alkaa olla varsin arkista. Heraamme ja menemme nukkumaan samaan aikaan, syomme samaan aikaan samoissa paikoissa ja hoidamme suurin piirtein samat rutiinit paivasta toiseen. Kun ei ole liikaa rahaa ja ainoastaan aikaa, elama asettuu helposti uomiinsa. Kirjoja kulutamme ihan kasittamatonta tahtia ja elamaansa on aikaa todellakin pohdiskella kulmasta jos toisesta. Itselleni tama tekee niin hyvaa. Kaikki minua hiemankaan tuntevat lienevat olevan samaa mielta... Onneksi Yeshe ja Konsta tekevat hyvaa tyota tolkuttaessaan paivasta toiseen minulle oman ajan arvosta ja rentoutumisen ja kiirettomyyden merkityksesta. Eikohan ne saa aivoni pestya takaisin tuloon mennessa :) Konsta on aloittanut piirtamaan ihan uudella innolla, yhdessa aina hihitellaan uusille sarjakuvien hahmoille ja juonikaanteille. Ja uusi rakas harrastuksemme on huonojen mustalaisvitsien keksiminen, 2Much poikabandille kun ollaan naurettu jo viikko. Mulla kun ei ole huumorintajua ja Konstalla kieroutunut, ne ovat sikamaisen ala-arvoisia vitseja.

Lopuksi teen viela pienia kielikorjauksia. Huomasin, etta olen taas kirjoittanut nimia ja paikkoja hapeallisen vaarin. Asumme siis talla hetkella Ganden Yiga Chozin Buddhist Centerissa ja opettajamme on Van. Losang Yeshe. Jefe oli jo aikaa kaukaa haettu... Noh, nain ne oikein tavataan. Hirvittavan hyvin voimme, joten aidit voivat huokaista taas viikoksi helpotuksesta. Ja kylla me taalta takaisin hiljotellen tullaan, kylla te kerkeette meidan marmatukseen taas kyllastya. Toivotan tuhannen kerran sita kaunista kevatta, teille sita niin toivon ja terveisia joka suuntaan!

Halin kera, Eini

Pokharan tunnelmia lisaa

Jep, eli kuvia pukkaa taas oikein olan takaa! Paikkana tosiaankin Pokhara, Nepal, olkaa hyvat;

Annapurnan vuorijonothan ne siina, Kiwi-hostellin katolta kuvattuna aamutuimaan..

Lakeside-turistialue kauempaa kuvattuna. Kaunis ja rauhallinen paikka taynna putiikkeja ravintoloita ja majataloja.. Yoelama ei ole kuulemma mistaan kotoisin, pitanee katsastaa joku paiva.

Rauhallinen paiva venevuokraamossa. Lakeside-aluetta tamakin.

Mahtavan nakoinen auringonlasku. Ei kylla kuva tee oikeutta, mutta yritys hyva!

Gamden Buddhist Center, tamanhetkinen kotimme. Todella rauhallinen ja hieno paikka. Taalla kavimme nelipaivaisen kurssimme ja jumahdimme sitten tanne. Taalla ollaan todennakoisesti viela pari viikkoa, koska seuraava maaranpaamme on kymmenen paivan meditaatiokurssi Bodh Gajassa Intiassa 16.3. Eipa tassa kiiretta ole, kunhan sinne keritaan ja minakin olen taman paikan rauhassa loytanyt uuden inspiraation piirtaa!

Reippaat kurssilaiset, mina ainakin naytan vahan ylireippaalta... Kuvassa mina, Eini, Marieke, Jocelyn, Marian ja Dan, vasemmalta oikealle. Keskella opettajamme, 59v. pirtea amerikkalainen munkki Jeshe! Mahottoman hyva tyyppi ja opettaja.

Ja maisemakuva keskuksen katolta. Vois vaikka postikortin tehda tasta.. Keskilampotila on varmaan jotain 15-20 astetta paivisin ja aurinko laskee joskus seitseman aikaan illalla. Sen jalkeen onkin sitten pilkkopimeaa ja kylmempaa. Aika luonnostaan on rytmi muuttunut sen mukaan toimivaksi, ku ei oo mitaan telkkareita eika muuta turhaa teknologiaa valvottamassa..
Muu. Vesipuhveleita n. 50m paasta asuinpaikkaamme. Eivat namakaan mokomat puhu lehmaa. Siella ne vaan mutustavat heinaa riisipelloilla kahlaten. Tai mita ikina syovatkaan, mystiset ovat vesipuhveleiden ajatukset.

Haat Pokharan tyyliin; koko perhe pariin bussiin, bandi katolle ja pilistelemaan! Metelia mahdollisimman paljon ja hyva tulee! Paivalla rillutellaan kaupungilla ja illalla haita tanssitaan.

Keskuksen tyontekija, Sakundala ja hanen parivuotias poikansa keskuksen puutarhassa...

Ja tassa hanen toinen poikansa, reipas kahdeksanvuotias! Koulussa ei kay, mutta pitaa sen sijaan hyvaa huolta pikkuveljestaan tayspaivaisesti... Suklaata joskus ostan talle salaa aidiltansa :)

Ja loppukevennykseksi maailman paras kielikoulun nimi; Cosmic Brontosaurus Language School! Indeed! Ja kuvakin on sen mukainen. Ties mista tamankin keksineet..

Jep, semmoinen satsi talla kertaa! Kunnossa ollaan, mita nyt vakavaa hippeytymista on minussa havaittavissa! Eikohan siihenkin laake kuitenkin loydeta viimeistaan Suomessa, kunhan paasen taas tuottavaksi osaksi yhteiskuntaa! Kaikille terveisia, elkaa paleltuko ja pysykaa pirteina!

Terveisin:

Konsta ja Eini, hipit maailmalla. Kuva otettu internetkahvilassa..

Pokhara and some new friends

Time seems to collapse in here. I just noticed that I promised to come up soon with the pictures from Pokhara but week has gone and nothing is done... But here I am again. So this story is going to be in english, because our audience is getting bigger and even though I have noticed that many foreign people have intuitive knowledge about finnish, everyone dont have it and this time our story is going to be in english. Mum and dad, try to cope with this and ask some help from your kiddoes.

For the first time we are really getting to warmer hoods. Spring is starting to show up here in Pokhara. Days are getting warmer and warmer, even hot and you dont have to feel cold anymore during any time of the day. Pokhara is so pleasant place to be that I really feel I could get stuck in here for a longer time. After Kathmandus huge pollution and noise the air is totally fresh, around us you can see a lake and the whole Annapurna range and in the backyards from the buddhist center we are staying, the jungle begins. The town is relatively small, around size of Oulu (120 000 people) and the tourist area of Ladeside is really calmed down for the tourists, which feels a little bit ackward. Do people really want to see Nepal or just have a grounded area just for themselfs with the things and desires they wish? Well, I have to admit, the Ladeside area is beautiful and peaceful and tourism has a big role for Nepal economy.

For the first couple of days we stayed in another guesthouse in the southside of Lakeside. When our bus arrived the welcoming reception was something awful. Around twenty five taxi drivers and hostel keepers surrounded the group of tired passengers offering everything you wish to hear. Well I didnt want to hear anything, just get going and find a hostel by myself but Konsta is always so polite that cant get rid of offerings. Finally one man sed to me that you wont get rid of the people unless you just leave and say nothing. And we did it. But the man was wise. After a while he camed beside us with a huge bicycle (the man was so tiny that the bicycle looked huge) and what else, offered us a room from the hostel! Price was good and man quite clever so we took it. Man appeared to be called Gavi and was really relaxed and nice guy. Teached us how to play japanese "rhytm fruits", I dont know how they are really called and even offered to his guests free smoke. Bearable. Before signing in for the meditation course, days in Kiwi guesthouse were really relaxed.

Finally, I found a first place were I could study some meditation and yoga and could even afford the course. We had four days course in the Ganden Yiga Buddhist Center. During the day we had meditation, hatha yoga, teacing about buddhism and discussion groups. Our teacher was and is still wonderful and inspiring monk Jefe (im not sure if im spelling the name right ). Jefe comes from USA and has been monk now for six years. The course was designed for westerners so time was really pleasant and I had lots of new ideas and inspiration to my way. Jefe recommended for the next step the ten day course of meditation in Bodhgaya, India. This ten day course is a little bit harder. You are not allowed to speak for the whole time or take any kind of connection to others (even eye connection is not allowed) and the whole time of the day is meditation. Food is really simple and needy. I think this time will be very teaching and challenging.

For the last few days I have been in touch with our new little fellows. The nasty bacteria of Nepal that I cant cooperate with. Or my stomich wont. So no eating for two days, only sitting in the toilet seat and throwing up after trying to eat something. Today we are taking our crab\shit\pootests and get to know how evil our pets are. It can come everywhere, food, drink, your fingers, the washing water in the dishes, cant know. But have to admit, we havent been so careful with the food and drinks. Mine came suddenly and hard with fever, but Konsta has had the problem a little more smoother for a week. Feel a little bit week now and then, but otherwise same as usual, louzy jokes and too much chocolate.

Have to start now my big journey to the center to get some money. Here I am sitting in the internet and dont actually have money with me to pay the internet, but the woman was nice and said I can come back to pay. If some sentences in this story seem a little bit strange, try to solve out the more rational meaning. I have noticed, my english is pretty weird sometimes. Im mixing words and really confusing people. I have been talking in the course how one woman invented the dead process, I cant conceive email to my box, how trees actually have wooms! Well, Im learning! Everything good for all of you around the world. I have done some serious meditation for you in the last six days! Will all the happiness and love be with you. Like it says in the end of the feedback paper we had to fill in the end of the course, may all the beings be happy!

With the big luuv, Eini

Katmandu experience, Nepal

Vihdoin hieman kuvamateriaalia Katmandusta! Olen pahoillani, olemme istuneet kolme tuntia hitaalla koneella, eika minun suoneni enaa syki kertoakseen pitkaa prestooria kuville. Nauttikaa maisemista, palaamme pian Pokharan materiaalin kanssa.


Katmandu juuri niin ahtaana ja varikkaana mita se on. Kuva on hostellimme katolta. Alhaalla kadulla soittaa parhaillaan orkesteri saattaakseen morsiamen kuvassa nakyvaan taloon. Menossa ovat siis nepalilaiset haat. Mahtavaa musiikkia ja komea tapahtuma. Tahan myo herasimme kymmenen aikaan aamulla.

Laundry time. Kyseinen paivamme oli yksi leppoisimmista ja parhaista koko matkallamme. Olemme hostellimme katolla, aurinko paistoi, vaikkei kuvassa sita teekkaan ja kuvan etualalla nakyvasta pienesta Doran kaiuttimesta kuuntelimme musaiikkia. Lukekaatte alhaalta lisaa fiilistelystamme.

Nain ystavallisia ja lampimia olivat hostellimme tyontekijat Katmandussa. Aina kun asioin kuvassa olevan Kirin kanssa, han tarttui minua lanteilta tai kaulasta kiinni ja hymyili natisti vieressani. Konstan mielesta tarkka tuumailumme siita, milla bussilla kannattaisi Pokharaan menna oli nayttanyt ilmeisesti varsin sopolta.

Konsta, apina ja Buddhapatsas hostellimme laheisen vuoren Monkey Temppelilla. 365 askelta kiipesimme vuorenrinnetta ylos apinan hyokkaysten saattelemana palaten portilta takaisin, koska sisaanpaasy maksoi RP 100. Yhtakkia Konsta raakaisi ja vajosi vieressani polvilleen ja mina ihmettelin kummasti mita tapahtui. Apina oli hyokannyt Konstan pohkeisiin kiinni yrittaen saada hedelmia kassista. Rohkeita otuksia.

Pieni apina vieressamme hamuamassa laukussamme olleita hedelmia. Ovat ne niin kuin pienia ihmisia, kun niita hetken vieresta tarkkailee.

Lumbini Tandoori Dhaba. Jos ikina menette Katmanduun lomalle, teidan on syotava taalla. Minua oikeasti hieman havetti valilla, koska ynisin orgastisesta ruokaelamyksesta varpaat kippurassa jokaikinen kerta, kun taalla soimme. Mahtavaa, rasvaista naania, ihanat daalit ja paneerit. Yksikaan ruokalaji ei ollut pettymys. Kuvassa naette perinteisen nepalilaisen aterian. Riisia, linssidaalia, kasviksia, chilipikkelssia, chapati ja papad leipaa. Kaikkea saa syoda rajattomasti ja ateria maksaa yhteensa 80 senttia. Rajaus kuvassa on taatusti miehen kasityota. Ruoka ja tissit.

Kulinaristisen keitaamme omistajan poika. Aarettoman tolkku pieni asiakaspalvelija ja ravintolatyontekija ja hirvittavan kiinnostunut kaikista toimistamme ravintolassa. Poika osasi kaksi sanaa englantia, yes ja ok, asiakaspalvelijan sanat. Han kaytti kuitenkin sanoja sellaisella painolla, etta oli vallan vakuuttava. Kysyin hanelta yhdesti, how are you doing today ja vastaus tuli coolisti ja varmasti silmiin katsoen: Yes.

Katmandun vaaristynyt talo ja kahden ihmisen kohtaaminen sen edessa. Konsta on kehittynyt aika hyvaksi valokuvaajaksi matkan aikana ja jotkut kuvat ovat aivan ihastuttavia! Tama yksi lemppari.

Tiistai ja Ganesh jumalan juhla. Pieni temppeli oli tapotaynna Katmandulaisia, jotka jonottivat paastakseen uhraamaan kukkia ja suitsukkeita Ganeshille. Ganesh on hindulaisten paajumalan Shivan ja hanen naikkosensa Parvatin lapsi, joka menetti dramaattisesti paansa ja joutui ottamaan tilalle ensimmaisen vastaantulleen eli elefantin paan. Ganesh on viisauden jumala ja esteiden poistaja.

Paikallisia naisia myymassa kukkia, joita voi luovuttaa uhrilahjaksi Ganeshille. Punaiset taplat nepalilaisten otsissa tulevat muuten useimmiten punaisista kukista jauhetusta jauheesta, jota he laittavat otsaansa lausuessaan pienen rukouksen ohittaessaan kaduilla olevia pienia alttareita. Usein rukous suoritetaan lennosta, juostessa ohi.

Ja tassa nyt naette sen suloisen prinssin, jonka suudelma oli suloisista suloisin, mita ikina olen vastaanottanut. Saavuimme Patanin puolelle Katmandusta ja paadyimme heti maistelemaan paikallisen pienen putiikin samosapiiraita ja muita ihmeellisia herkkuja. Poika hurmasi oitis kaikki ja jatti viela sydameen lahtemattoman jaljen pienella pusullaan. Sisko nayttaa syystakin ylpealta veljestaan.

Konsta ja Dora ja Patanin kaupungin pienia oppilaita. Kaikilla oli niin mukavaa!

Voitteko kuulla "too much, baby you are too much, but we're too much too!" Tassa meidan poikabandimme, 2 Much. Vasemmalla raisumpi, bandin pepper, Wang The Man ja bandin salt, runopoika Consta, ceella... Sydamet sarkyvat Nepalin kaduilla ja kirkuvien teinityttojen laumat peittavat pojat alleen pienilla alushousuillaan. IIIKKK!

Patanin kaupungin, kaupungin, jonka kaduilla kaveleminen maksaa RP 200, kuuluisa Durbar Square. Ei me tiedeta miksi se on niin kuuluisa (saastytte nyt siis turistiopas kamalta ja esittelylta), koska ei ole Lonely Planet kertomassa. Kaunis Patanin kuitenkin oli ennen poliisien ystavallisesti suorittamaa haatoa.

Katmandu style vanhempi mies. Pitkikset, tennaritossu, hamemainen pitka aluspaita ja liivi seka huivi ja nepalilainen myssy. Kuva Durbar Squarelta.

Mainostamisen eliittia. Kaikki haluavat Tanulaxmi Tylsakeskukseen! Tama on turisteille, jotka kokevat Katmandussa olevan liikaa tekemista, viihdyketta ja toimintaa.

Katmandun kuumassa yossa mikaan ei ole pyhaa. Tai no mehan tassa epapyhia oltiin. Toiset ovat keskella kiihkeinta lemmenleikkia ja kaksi turistia hihittaa vieressa ja kaiken hyvaksi ottaa kameralle kaiken. En tieda oliko syyna meidan piilokameramme vai jo aikaisemmin syntynyt ryppy rakkaudessa, mutta naimme naaraksen vallan kyllastyneen ja pettyneen nakoisena kulkemassa hetken myohemmin alakadulla. Ehka kumppani oli hitusen liian nuori ja lyhyt, kuten naette ei oikein yleta vaikka kaikin keinoin kylla yrittaa!

Hyvaa ystavanpaivaa Pokharasta!!!

HYVAA YSTAVANPAIVAA!!! Olemme saapuneet Pokharaan, Oulun kokoiseen kaupunkiin 200 km Katmandusta luoteeseen. Kaupunkin on luonnoltaan todella kaunis sinisene jarvineen ja ymparilla levittaytyvine vuorineen. Ilma on vihdoin kirkas ja puhdas ja aurinko on lammittanyt meita monena paivana. Nama kuvat ovat kuitenkin aikaisemmilta paivilta, Katmandun kuvat ja Pokharan tunnelmat laitamme myohemmin. Hali ja suukko kaikille!


Tayden kuun latinolaiset reivit Lhasan Phuntsok Khasang hostellissamme. Konsta kuvaa ja jammailee kameran takana ja tanssilattialla latinojamia opettelevat Eini ja Dora ja opettajan toimii aito ja oikea brasiliaano, Alejandro. Viimeinen ilta ennen bussimatkaamme Katmanduun.

Kahdeksantoista tunnin pomppimisen ja rytyytyksen jalkeen saavuimme kolmelta yolla tahan hurmaavaan rajakaupunkiin Chengmuun. Nukuimme varsin sikeasti herataksemme aikaisin aamulla jatkamaan matkaamme Katmanduun. Olen kuvaillut jo kaupungin erityislaatuisuutta edella ja aikamme internetissa kuluu, joten siirrytaanpa matkalla eteenpain.

Chengmun katuja ja reissuporukkamme turistikamppeet selassa. Kaupunki oli valloittanut jyrkan vuorenrinteen ja siina oli vain yksi paakatu, joka kiemurteli rinnetta alas paattyen siltaan, jonka alla kohisi suuri vesiputous. Jatkoimme taksilla matkaamme Nepalin rajalle, josta Dora tinkasi meille 25 euron jeeppikyydin Katmanduun. Paasin kokemaan huvipuiston kauhut ja riemut viela aikuisena matkatessani tassa jeepissa.

Koko matkamme Katmanduun ja ylipaatansa kaikki tiet Nepalissa kulkevat jyrkilla vuorenrinteilla. Hitaasti alas laaksoon, josta jatkoimme pienta jokea pitkin eteenpain. Liikenne on edella kuvailemani mukaan kaaos, mutta kuskit hyvinkin lahjakkaita poikkelehtimaan kaaoksen saantojen mukaan. Matka oli kuitenkin maisemiltaan aarettoman kaunis vehreine vuorineen ja pienine kylineen.

Pojat ovat tomerina. Jokin hihna hakkasi kattoamme alkumatkan ja lopulta kuski menetti hermonsa aaneen ja ehka mielessaan tunsi tuskaa autonsa maalipinnan takia ja pojat rupesivat yhteistuumin etsimaan kilkutuksen syyta. Lopulta se loytyi, tosin ei kukaa tiennyt mista se tuli, mutta pakkaukset uudestaan kyytiin ja menoksi. Jatkammekin tasta suoraan Katmandun tunnelmiin...